Kohta on Joulu!

Taas on mennyt pieni ikuisuus siitä kun oon viimeksi kirjotellut. Marraskuussa K täytti 8v, ja mulla itselläni oli synttärit reilu viikko sitten. Musta tuli ihan hirveen vanha, mut sanotaan nyt silti että se 16v tuli taas täyteen. Oli maailman tylsin ja turhin synttäripäivä. En siis kyllä viettäny niitä mitenkään, tai kutsunut ketään, mut olin tehny kakun, kun itse halusin. Draculaura-kakun :) En edes meikannu sinä päivänä, eikä täällä käynyt ketään onnittelemassa mua. Mutta onneks ei aikuisena niin synttäreillä ole väliäkään. Lapsille se on tärkeempää. Ja K:lla oli kyllä varmasti kivat synttärit. Sille tuli koulusta paljon kavereita, 8 poikaa ja 5 tyttöä. Annoin sille lahjaksi PS3:n (on varmaan viimeinen lapsi kellä se on, nythän on tullut se nelonenkin), niin on nyt tosi innoissaan pelaillut sillä.

K:n synttärikakut Little Big Planet -kakkukuvilla. 

Toinen kaverisynttäreille, ja toinen suku- ja muut.

B oli innoissaan mun synttärikakusta 

(ja B:n nimipäivä, 4.12 oli ruotsalaisen kalenterin mukaan vastaavanlainen nimi)

D oli kasvanut puolessa vuodessa 9cm ja 1,7kg! Se oli siis puolitoistavuotis neuvolassa jo 82cm ja reilu 10kg. Ihan hirven suuri kasvupyrähdys on kyllä nyt ollut. Vähän laskin että jos D kasvaa tätä vauhtia nyt, ja B tätä hidasta vauhtia, niin syksyllä kun B täyttää 5v, niin silloin sen 2v pikkusisko on sitä pidempi!
D on varmaan yhtä kova Robin-fani jo kun B:kin, B:han sanoo joka päivä rakastavan sitä, ja D:kin innostuu kun näkee Robinin kuvan (tai luulee kyl myös salkkari-Jannee Robiniks, ja 1D kundeja joitain), ja kun kuulee Robinii alkaa heti tanssii ja laulaa bukka heeeeiii bukka heeeiiii. On kyllä söpöä.
D puhuu jo aika paljon, yksittäisiä sanoja tulee vähintään 70kpl, ja joka päivä lisää, ja kahta sanaa 'tuu tänne', 'ei haluu', 'kato kissa', 'avaa ovi' ja muuta vastaavaa. Eilen D sanoi 3 sanan lauseen! Se sanoi 'V. tuo paapi', ja tää juttu oli musta kumma just siks kun tiesin et se on tuomassa B:n, mut en kyllä ollut sanonu sitä kellekään ääneen. B siis kävi leikkimässä serkuilla naapurissa. Mut ei D olis sitä voinu tietää että V tuo sen kohta, ellei se osaa ennustaa tai lukea facesta mun sylissä viestejä. Lapsillahan kyllä saattaa usein olla jotain outoja kykyjä pienenä. En muista oliko se K vai B, kumpi pikkuisena näki aina jonkun sedän. Osoitti jonnekin ja sanoi että tuolla on setä, että ei uskalla mennä sinne. Mutta ei siellä kyllä mun mielestä mitään ollut.

Viime tiistaina mä tipuin tuolilta sen tuolin päälle kun se kaatui, ja kylki on ollut äärettömän kipeä, siinä on käyny kaikki kivun tunteet kirvelystä ja pistelystä kuumotuksen kautta turvotukseen. Ja on erittäin kosketusherkkä. Pelkäsin et mikähän siinä oli kun oikeesti ehkä synnytykseen vertasin kivun tasoa. Mutta kävin lääkärissä, niin ei pitäis olla vakavaa, on vaan melkein koko kyljen kokoinen jättiläismustelma. Liikun särkylääkkeiden voimalla vähän vaivaisesti. Se sattuu aina ihan sikana kun D kiipee mun päältä tai B tulee juoksulla mun just sen puolen kylkeen kiinni.

Mun fiilis kaiken kaikkiaan on taas (edelleen) tosi surkee. Mä oon kyllä niin yksinäinen ettei mitään rajaa. Ja tiiän kyl et se on myös paljon itsestäkin kiinni. Mut on se niinkin että jos joskus on yrittäny sopia ihmisten kans näkemisiä ja jos niille ei käy koskaan tai siirtää tai peruu näkemisiä, niin ei siihen viitsi enää vaivautuu yrittämään olla se ainoa kuka yrittää nähdä. En tajua miten voi olla näin äärettömän tylsä elämä. Mä olisin varmaan jo kuollu kauan sitten tylsyyteen jos ei olis edes näitä omia lapsia seurana. Miten voikin olla niin ettei missään oo hyvä olla. Helsingissä en ollut onnellinen, mut en nyt täälläkään. Ja melkein tuntuu et haluais muuttaa takas Helsinkiin. Näkis sit edes näitä Lappeenrannassa asuvia kavereita enemmän kun nyt. Mähän en oikeestaan tapaa ketään juuri koskaan, nähtiin useemmin sillon kun asuin Helsingissä ja olin välillä vaan käymässä täällä. On kyllä tosi säälittävän tylsä tää mun elämä.. No näkee lapset täällä mummia ja ukkia enemmän, jos jotain positiivista tästä etsii.

Meillä ei näytä vielä joululta yhtään, kun täällä on niin sotkuista, ja en haluaisi laittaa lisää krääsää kun on valmiiks jo täyttä. Mut en kyllä tiiä millon saan siivottua niin että voisi joulukoristeita laitella. Lapset odottaa joulua jo niin malttamattomana. D:lle mulla on kyllä hirveen vähän lahjoja. Kun ei se vaan tarvii yhtään mitään, sille on jäänyt B:lta kaikki eikä osaa sen kummempia omia toiveita kertoa. Pitäis ehkä puolet B:n lahjoista nimetä D:lle.. Ollaan me kuitenkin muutaman kerran pipareita jo leivottu. Myllyn paras laktoositon on muuten myös munaton, niin meille on löytynyt sopiva valmistaikinakin.

En osaa yhtään sanoa kirjoitanko tänne enää ennen joulua, niin laitetaan tähän nyt vielä loppuun hyvän joulun toivotuskuvia. :)

<3 pieni porontyttönen Utu <3

ja näyttää muuten ihan K:lta pienenä!

Ihanaa Joulun aikaa!!!! <3

Sulokutrit

Nyt samaan syssyyn, kun oon vauhtiin päässyt, niin päivitettyä kokoelmakuvaa Lady LovelyLocks nukeista. On tullut ainakin pari MiB:iä lisää :)

Draculaurani

Cleo, Draculaura ja Frankie

Tässä on yhdet mun tän hetken lempparinukkeni, Draculaurat. En jaksa kaikkia Monster High nukkejani nyt alkaa kuvaamaan, niin näytän vaan nämä mitkä on niissä ensisijainen keräilykohteeni. Juuri vähän aikaa sitten sain Draculaura ja Clawd Wolf: Forbitten love -setin, otin sen jo mukaan kuviin, mutta aion antaa sen vasta itselleni synttärilahjaksi joulukuussa, niin se on nyt kaapissa vielä piilossa toistaiseksi.

Oon varmaan ihan outo kun annan itselleni lahjan, mutta en tykkää ikääntymisestä joten en pidä mitään juhlia, mihin kutsuisin ketään. Ketä edes kutsuisin, ei mulla kovin montaa sellaista kunnon kaveria oo, ja nekin muutama ei oo Lappeenrannassa. Kuitenkin tykkään tietenkin lahjoista, joten haluan itse itselleni antaa jotain, kun mun lapset on niin pieniä etten voi olettaa että ne osaisi ja pystyisi jotain tällaista yllätystä mulle hankkimaan. Ja jos teen kakun, niin teen Draculaura kakun ihan vaan omalle perheelleni, samalla tavalla kun Millaisen Tähkäpää kakun tein juuri B:lle. Mutta tarvitsisin mustaa elintarvike-väriä, ja sitä en ole löytänyt. Annan itselleni myös Grace Kelly -Barbien :)

Tässä on kaikki mulla tällä hetkellä olevat Draculaurat. 

Puuttuuhan niitä vielä, mut mun mielestä jo ihan hieno kokoelma. :)

Ja tässä vielä nää 'irtonaiset' lähempää. Mitä ostan paketeissaan, niin ne saa myös jäädä niin, mutta kyl musta on kivaa että on myös nukkeja tällaisena, että voi vähän laitellakin niitä <3

4-v B:n Tähkäpää-juhlat

B prinsessani tosiaan täytti 4 vuotta melkein 4 viikkoa sitten. Neuvola sillä oli vasta tällä viikolla. Kaikki tehtävät teki hienosti, ja osasi juttuja, ja palapelikin oli ihan liian helppo. Kotona kun se tekee 100 palaisenkin, ja varmaan osaisi ton 150 palaisen Draculaurankin tehdä yksin, mutta yhdessä me ollaan sitä vielä tehty. Ja siellä neuvolassa oli ehkä joku 12 tai 16 palainen se palapeli :D
B kauan puhui kaikki L-kirjaimet J:nä. Vaikka on jotain vuoden osannut sanoa ällän jos pyytää sanomaan, muttei lauseissa ole käyttänyt sitä, kun nyt ehkä  kuukauden tai pari. Että puhuukin nyt jo ihan riittävästi, kun ei tarvitsekaan osata vielä sitä R:ää sanoa.
Kooltaan taitaa tulla tähän mun tän hetkiseen olomuotoon, mitään pitkää on ehkä turha odottaa tästä tytöstä. Itse olin kyllä 4 vuotiaana yli metrin, vaikka jäinkin 'vain' 158 senttiseksi. Mutta Barbie on pieni ja söpö vaikka oli vain 94cm.

Barbien synttäreitä vietettiin kahtana eri viikonloppuna, ja molemmat meni hyvin verrattuna siihen kun D:n 1v synttäreihin olin niin pettynyt kun sinne ei tullut melkein ketään. Toisena vkl oli B:n kummi Helsingistä ja lapsikaverivieraat ja toisena B:n poikaystävä N perheineen meillä yötä ja muut vieraat kävi myös. Lapsikavereita B kutsui pihalta ja kerhosta ja tanssista 13 kpl, neljä niistä tuli, ja neljä ilmoitti että ei pääse tulemaan. Että taaskaan en osaa käsittää miten vaikeaa joillekin on ilmoittaa synttäreille saapumisesta tai esteestä! Onneks oli muitakin vieraita, niin tuntui koti ihan tarpeeksi täydeltä.

D oppii melkeinpä päivittäin uusia sanoja ja kiipeilee paljon. Tuttipullosta siirryttiin nokkamukiin ja se on vaikeuttanut tosi paljon etenkin nukkumaanmenemisiä. Mutta ihme kyllä, nyt on ehkä kuukauden ajan nukkunut melkeinpä kokonaisia öitä!

B sai paljon kivoja lahjoja ja pääasia että oli kivaa. Tässä kuvapläjäys mun 4-vuotiaasta B 'Prinsessa Tähkäpäästä' ja kakuista (vaikka joku nyt olisikin epäonnistunut)

10 vuoden muutos

Huomenna alkaa uusi Idols-kausi (ja on ihan pakko katsoa sitä yhden ihanan tuomarin takia <3 ) ja eilen tuli sellainen kooste ohjelmasta, kun ensimmäinen Idols tuli 10 vuotta sitten. Se laittoa mua miettimään mua elämää kymmenen vuotta sitten. Nyt kun ajattelee niin 'oi niitä aikoja', ja toi kuulostaa ihan vanhukselta kun mä sanon noin, mut musta tuntuu et niihin aikoihin oli mun elämän parasta aikaa.

Listataanpas miten kaikki on muuttunu kymmenessä vuodessa:
- No, sillon olin ihan varma että musta tulee vielä Anu Ylönen. Liittyen tietenkin tuohon yhteen uuteen Idols-tuomariin. :D Nyt sentään tajuan miten hullua oli kuvitellakaan sellaisen koskaan tapahtuvan.
- Silloin mulla oli ehkä jopa liian hyvä itseluottamus ja itsevarmuus. Sehän sokaisi mut siinä että luulin olevani hyvä ja lähes täydellinenkin, vaikka en edes silloin sellainen ollut.
- Vaikka olinkin sillon paljon nätimpi kuin nyt ja varmaan ainakin kymmenen kiloa kevyempi. Niin silti olin kyllä vain yksi omituinen tavis.
- Silloin asuin yksin tämän hetkisessä seinä/parveke-naapurissani, ja pidin paljon bileitä ja aina oli hauskaa ja hirveesti kavereita. Olin yksin, mutta aina yhden, tai usein tosi monen kaverin kanssa. Ei ollut tylsää ja yksinäistä vaikka olin seurustelu-kannalta yksin. Nyt olen yksin-lapsien kanssa. Kavereiden kanssa aika olemattomasti.
- Vähän alle 10 vuotta sitten, joulukuussa, muutin yksin Helsinkiin. Vaikken tuntenut sieltä ketään. Olin rohkea ja naiivi ja halusin menevämmän elämän. Siellä oli paljon enemmän kaikkea, etenkin hyvien bändien keikkoja. Ja kyllä tulikin rokattua. Se oli ihanaa. Oli ihanaa elää vain itsensä mukaan, tehdä ja mennä mitä haluaa ja millon haluaa. Nyt niin ei voi tehdä, kaikki meno olisi tarkkaan suunniteltava, jos jonnekin haluaisi ilman lapsia. Ja nää on siis ollu sellaisia asioita, ettei lapsia olisikaan voinut ottaa mukaan

- Silloin kuvittelin et musta tulis vielä jotain, halusin olla esillä, näytellä, laulaa, misseillä tai jotain, vaikka vaan olla lehden kannessa tai telkkarissa ilman mitään syytä. Olin ehkä aika tyrkkykin. Nykyisin välttelen kameroita enkä millään tavalla halua esitellä itseäni. Olen tajunnut sen etten ole hyvä missään ja että olen jopa keskivertoihmistä rumempi ja oudompi, tyhmempi ja etenkin paljon lahjattomampi.

Toisaalta on kiva ajatella ettei mun elämä oo aina ollut tällaista kuin nyt. Vaikka sillon kuvittelin itsestäni liikoja, niin kyllä sellaisen elämä on onnellisempaa kuin sellaisen kuka tietää todellisuudessa oikean tasonsa, jos oikea taso ei ole kummoinen.

Tää nyt vähän tällainen entisiin aikoihin haikailu -kirjoitus. En tietenkään haluaisin siihen palata kaikilta osin. On nää mun lapset silti ihanimmat ja tärkeimmät koko elämässäni vaikkei siltä aina kuulosta. En osaisi kuvitella enkä haluaisi kuvitella että mulla ei olisi näitä ja voisin edelleen elää sitä ehkä jonkin verran naiivia elämää mitä ennen elin, ja edelleenkin pidän ihanana elämänjaksonani.

Laitankin nyt itsestäni vanhoja kuvia.
Olis ollu pari kivaa, mut niitä ei oo valmiiks koneella enkä osaa skannata enää, vaikka on sama skanneri mikä oli ennen porukoilla. Mut ehkä se pitäis jotenkin asentaa toimimaan. Laitan sit niitä misseilykuvia myöhemmin.

Mä vauvana, tai siis 1-vuotiaana luulisin

pikkulapsena, en muista ikää

joskus ala-asteella

ehkä joku 16v (spaissarin Emmaa :D )

18v 

Tein itselleni valmistumisasun kun musta tuli merkonomi, 18v.

en kyllä mitenkään pystyis enää pukeutuu noin!

ekan oman kämpän sisustusta, eli 18 tai 19v

Kukas se siel mun seinällä on ;)

Ja sit Helsinkiin muuttaessa vähän tyylin muutosta myös, täs ehkä 20v,
en usko et Kentsu oli ihan vielä mahassa, mut pian tän jälkeen.