Tammikuun tilannekatsaus treffihaasteesta

Vähintään yhdet treffit joka kuukausi tämän 2015 vuoden ajan.

Niin tää mun uudenvuoden lupaus, käydä treffeillä, ei oo kovin vaativa suurimmalle osalle ihmisistä. Mut mulla se on vaikee toteuttaa, että pääsisin edes kerran kuukaudessa treffeille. Kun miettii niin eihän se kovin paljon oo että vaan 12 treffit vuodessa (saa tietenkin enemmänkin, jos onnistuu), koska joku varmaan hoitais ton määrän jo kuukaudessa. Mä kuitenkin haluun treffata kundit yksin ilman lapsiani, ja oon aika vähän niistä erossa. Päätin kyllä, että oman mielenrauhanikin kannalta aion nyt kerran kuussa vapaalle. Mulla on hyvä tuttu edullinen lapsenvahti nyt ollut pari kertaa, kerran joulukuussa ja toisen kerran oli äskettäin, ja voin hyvin käyttää sitä nyt aina jatkossa sillon tällön, jos sille vaan sopii. Jos siis en saa lapsia vanhemmilleni yöksi. En tosin edes viitsi kysyä niiltä aina kun haluaisin.

Paras juttu olis tietenkin löytää tän vuoden aikana ihan poikaystävä. Mutta en saa ottaa liikaa paineita sen suhteen, nyt on pääasia edes ne treffit per kuukausi. Bonusta jos treffeihin sisältyy pientä läheisyyttä. Tammikuun treffit oli ihan ok. Musta se oli ihan hyvä tyyppi, ei mitään pahaa sanottavaa siitä, mut no onhan tää nyt ollu vähän niin, että ei kai se sit kiinnostunu musta, tuntuu ainakin siltä. Eikä hirveen paljon olla oltu edes yhteyksissä enää. Ja kuulemma treffit menee huonosti jos ei saa edes halia, niin kai se oli sillä tavalla sit jo selvä peli, että se jäi siihen.

Mulla on jotenkin tullu sellanen juttu jo kauan sitten, etten itse kai uskalla yrittää todennäköisesti liikoja,. Mä en pysty kiintymään ja alkaa roikkuu toisessa. Ja muutenkin kun oon aina ollut niin itsenäinen, niin mulle kaikki vakavampi olis ihan uus juttu, mihin en varmaan ihan noin vaan edes pystyisi. Kai se, etten uskalla edes yrittää ketään on siitä jäänyt, kun ennenkään en oo saanut koskaan ketään ketä oon yrittänyt, joten tuntuu että turhaan yrittäisin. Mut oon sit vastaanottavainen sellasille, jos joku yrittäis mua. Paitsi en tietenkään ihan kelle vaan, kyl siinä pitää jotain kiinnostavaa mun mielestä olla :D Mut tuntuu siis että mä oon sellanen, että pystyn tykästyy toiseen ja alkaa elättelee mitään toiveita esim. seurustelusta, vasta sit kun musta tuntuu, että se toinen olis kiinnostunu musta. Jotenkin ei halua sellasta pettymystä, että yrittäis ja sais pakit. Mä oon kai jotenkin vanhanaikanen tai rikki, mutta haluaisin että mies tekis aloitteen.

Tää vuosi on siinä mielessä nyt alkanut hyvin, kun oon päässyt nyt kaksi kertaa bilettää. Ehkä sekin, kun lapset kasvaa, niin tuntuu että paremmin pystyy jättämään ne yöksi eroon musta. Mutta riittäishän sekin että pääsee kerran kuussa ihmisten ilmoille ilman lapsia, niin ehkä pitämään mut järjissäni :D Viime vuonna tosiaan kävin koko vuoden aikana vaan kolme kertaa bilettää. Ja kyllä se oli ehdottomasti liian vähän. Musta sinkkuihmiselle on tärkeetä päästä sillon tällön ulos missä voi tutustuu uusiin ihmisiin/aikuisiin/etenkin miehiin, kun ei kotoakaan kukaan tuu hakemaan. Joten jos joku miettii tota biletystä nyt pahana, et olis liian paljon joka kuukausi, niin mä oon oikeestaan ihan kaiken muun ajan, joka sekunnin, mun lasten kanssa kuitenkin.

Tää mun edellinen biletyskertakin meni hyvin. En muuten tarkota bilettämisellä mitään örvelökännejä, en tosiaan. Tarkotan sillä että ehkä nätisti juo muutaman seurajuoman ja juttelee ja hengailee kavereiden ja uusien tuttavien kanssa, jossain muualla kuin täällä mun omassa kotona. Jossain ihmisten ilmoilla. Pitää hauskaa, ja ehkä tanssii tai laulaa karaokee (surkeasti) tai jotain muuta perusjuttua.
Nyt tällä viime kerralla olin mun kaverin synttäreillä. Osan niistä olin tavannut ennenkin, osa oli mulle uusia, mut kaikki vaikutti hyviltä tyypeiltä. Vaikken mä millään treffeillä ollutkaan, niin kyllä mä silti vähän läheisyyttä ja kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen sain (WOW :D )! No ei kai siinä mitään pahaa oo, en mä mitään suurempaa syntiä tehnyt. Kyllä musta on kivempaa just vaikka pussailla mielummin jonkun tutun kuin tuntemattoman kanssa, joten kai sit parempi näin. Aiemmilta treffeiltä jäi halit ja pusut saamatta, niin ehkä tää sit korvas sitä. Ja bonuksena kysyttiin naimisiinkin. Tätä nyt ei tietenkään voi tosissaan ottaa :D Koko iltaa. Pääasia, että oli hauska ilta, eikä sitä tarvii sen enempää ajatella.

Kiva, kun kirjottelen tätä mun treffailujuttuani nyt tänne näin julkisesti. Pitää vaan toivoo, ettei kukaan keneen mun kirjotukset liittyy niin eksy lukemaan näitä :D

Itselleni tuli mieleen tässä, kun oon siis tällainen ikuinen vauvahullu, että entä jos mä en oikeesti ees oo haluumassa poikaystävää? Eihän mulla oo oikeestaan koskaan ollu, enkä aikasemmin niin kaivannutkaan, kun oon pärjännyt hyvin yksin. Mutta jos tää uusi asia et sellanen olis kiva saada, johtuiskin siitä, että jos haluan vielä joskus vauvan? Ja koska kukaan ei anna mulle lupaa enää hankkia vauvaa. Ja tosiaan, en missään nimessä enää koskaan alkaisikaan yksin sellaiseen! Niin, että jos mietin sisimmässäni että pitää saada vakituinen suhde, ja sit ehkä naimisiin ja noin, niin että ehkä sit mulla olis vielä joskus oikeus vauvaan? Tästäkin kuvasta huomaa että olisi paikka vielä yhdelle lapselle :D

Ja näin 'hienosti' mä muokkasin itseni tohon ylimääräiseen lokeroon :D Mulla ei tosiaan oo mitään kuvanmuokkaus taitoja, mut ei kai se oo niin justiinsa.

Oon huomannu että täällä on välillä joinain päivinä ollut paljon lukijoita, mua vähän ihmetyttää miten se on mahdollista. Jättäkää vaan kommenttia jos tuntuu, mun täytyy vain hyväksyä ne ennen julkistamista, mutta olis kiva tietää miten ihmeessä ootte eksynyt tänne mun blogiin?

Oma ensimmäinen ajatus siitä kun huomasin että yks päivä oli käynyt täällä 1400 kävijää oli että o-ou, täytyy alkaa miettii enemmän mitä kirjottaa ja ehkä sensuroida ja karsia juttuja, mitä muuten kirjoittaisi, jos kirjottaisi omaa päiväkirjaa, niin kuin ennenvanhaan.

Tää kuva on netistä, mut musta tää on ihana. 

Vaikka molemmat on tyttöjä, mut jos ajattelis et toinen olis poika.

Tavallisia mietteitä, noh, tottakai yksinäisyydestä

Varmaan toistan itseäni, ja oon puhunu näistä asioista jo aikaisemminkin, mutta nää asiat on niin paljon mielessä, koska oon niin kyllästynyt olemaan yksin.

Mietin tässä tosiaan, että kyllä mussa täytyy olla jotain tosi paljon vialla, sellaista mikä ilmenee jo ensitapaamisella, koska harvemmin tapaan ketään enää toista kertaa. Harmi vaan, kun en itse tiedä mikä se on. Mutta kun ajattelee koko mun menneisyyttä, niin eihän mulla oo ollut yhtään pidempää, vakavaa suhdetta. Ei kukaan halua mua, ei kukaan oo koskaan yrittänyt saada mua hetkeä pidemmäksi aikaa. Mä en ees tiiä miltä tuntuu olla tykätty ja haluttu ja jonkun mielestä ihana. Ja kaikkien pitäis saada tuntea se. Toki mun lapset toivottavasti rakastaa mua ehdoitta, niinkun mäkin niitä, mutta tarviisi myös että tuntisi jollekin aikuiselle olevan erityinen ja tärkeä.

Jos miettii, että lapset vaikeuttaisi asioita, niin ei kyllä mulla ennen lapsiakaan ollut mitään. Itseasiassa kuulin jopa usein, että luulen liikoja itsestäni. Ja olin silloin ihan normaalin terveen itsevarma. Ja jos vieläkin olisin, niin olisin varmaan onnellisempi kun näin, itsetunto jostain syystä romuttuneena. Ehkä sillon kun niin aina sanottiin, pikkuhiljaa iskostui mun päähän että 'ai mä en siis oo yhtään mitään enkä saa itsekään pitää itsestäni', ettei mulla oo arvoa. No näin on kyllä ainakin käynyt, että eipä ainakaan enää luulla varmasti yhtään liikoja itsestään.

Siinä missä oon sivusta seurannut kun joillakin kavereilla on ollut koko ajan poikaystäviä, ja niillä on ollut ehkä välillä useampiakin niistä kiinnostuneina, että on ollut ihan valinnanvaraa tarjokkaista, niin kukaan ei oo koskaan jaksanut katsella mua pääasiassa yhtä iltaa pidempään. (No on mun ennätys ehkä joku 4 kuukautta hengata saman kundin kanssa, mutta en kyl tiiä oikein siihenkään syytä, miten kaikki yhtäkkiä vaan loppui. Ehkä tuli jotain parempaa tarjolle..?) Se on oikeestaan ainoa, kaikkien muiden tapaamiset rajoittuu varmasti yhden käden sormilla laskettaviksi, ja yleisin on toi yksi kerta vain.

Miksi ihmeessä mulla on näin, aina ollut? Tuntuu siltä että olisin melkein ainoa kuka on koko ajan kärsinyt tällaisesta yksinäisyydestä.

Liittymättä mitenkään tähän asiaan, mä yhdistelin kuvia mun 'festarivauvoista' :D

Yks yhdistävä asia on että jokaisesta piti saada saa dalmantialaispuku päällä kuvia. Ja yrittetty poseerata samalla tavalla, tosin lapsia on vaikee saada samaan asentoon ja ilmeeseen :D

Nää on syntyny eri kuussa niin on ihan eri ikäisiä näissä kuvissa vaikka kaikki kuvat on otettu heinäkuussa. (paitsi se missä D on ihan vastasyntynyt niin kesäkuussa.) Ja isommat D-kuvat ei oo kyllä Kaisaniemen puistosta Tuskan tai muun ulkopuolelta, vaan mein pihalta.

Tässä dalmiksina K 7kk, B 9kk ja D 1v1kk.

Ja toisena tuska-päivänä puin B:n eri asuun, niin tässä nyt festarivauvat omissa asuissaan. K:sta on samoja kuvia kun sillon oli vaan muutama kuva, joista YRITETTY ottaa mallia muihin :D Ja D tosiaan oli tossa pari viikkoinen, joten ei oikein voinut istuttaa pientä itse.

 Ja tässä nyt jokaisen festari-vauvan kanssa muunlaiset 'suosikkikuvat', 

missä ei oo yritetty sitä samankaltaisuutta :)

Maailman ihaninta on vastasyntynyt vauva <3

Voi ankeus...

Mä tiiän kyllä että lupasin itselleni uuden paremman asenteen kaikkeen. Mutta valitettavasti ei se oo onnistunu. Ehkä päivällä on parempi fiilis, mutta ei mikään poista sitä tosiasiaa että illalla tulee aina kauheen ankee fiilis kun on yksin. Kun lapset on käyny nukkumaan, ja itse en osaa mennä kun vasta tosi myöhään nukkuu, niin on niin hirveen yksinäistä, että itku saattaa tulla. Enemmän tältä tuntuu vielä näin viikonloppuisin kun viikolla. Viikonloppuisin kun muilla on ehkä normaalia enemmän menoa ja seuraa, niin en viitsi häiritä sillon puhelinsoitoillakaan. Ymmärränhän mä sen että muilla on oma elämä, vaikka itsellä se olisikin kovin vähäistä. Mut jotenki tuntuu et miks ees juttelisin kellekään, jos mulla ei oo muuta kerrottavaa kun se että on tosi tylsää. On paha mieli kun on aina yksin. Miten kukaan koskaan haluais vapaaehtoisesti liittyy mein elämään aktiivisesti (eli se poikaystävä!) kun tää on tällasta?

No onneks mulla on ees mun lapset, etten ihan kokonaan yksin ole. <3
(yks lapsista ei hirveesti halua kuvattavaks)

Apuja? :)

Mä nyt vaihdoin tän taustan ja tekstin väriä. On varmaan selkeämpää näin että on vaalealla taustalla musta teksti kuin mustalla taustalla pinkki teksti. En vaan osaa oikein käyttää tätä ja ihan kokeilujen perusteella osasin lopulta vaihtaa tämän. En kuitenkaan osannut vaihtaa tekstin otsikkoa myös mustaksi, ja haluaisin laittaa bannerin tohon, mutten tiedä miten sitä laitetaan siihen. Tarviisin varmaan ihan kädestä pitäen apuja näiden kanssa, mutta neuvoja otan toki mielelläni vastaan jos jollain riittää kärsivällisyys neuvoa mua näissä yksityiskohtaisesti. :)

Tervetuloa Uusi Parempi Vuosi!

Vuosi on vaihtunut ja oon aloittanut tän tosi positiivisella fiiliksellä. Monta asiaa mitä oon päättänyt niin uskon että saan ne toimimaan. Mä oon niin paljon masistellut kaikkea viime vuonna ja sitä edellisenä, että se saa olla mennyttä, ja aion suhtautua tulevaisuuteen avoimesti ja positiivisemmin ja paljon seurallisemmin. Toivon että yksinäisyyden tunteeni alkais pikkuhiljaa väistymään, toki eihän se ihan itsestään selvä asia oo. Mutta oon jo nyt tehnyt monia parannuksia. Aion pitää itse enemmän yhteyttä ihmisiin. Olen ottanut tavaksi että soitan usein illalla kun saan lapset nukkumaan niin pitkiä puheluita kavereille, ja pyydän meille enemmän ihmisiä kylään, ja jos itsekin päästäis enemmän ihmisten ilmoille lastenkin kanssa. Tän vuoden puolella olenkin jo ehtinyt tavata muutaman uuden ihmisen, ja se on tottakai hienoa!
Haluun uskoo siihen että pystyn muuttamaan asioita ja elämääni, että elämä alkaisi tuntumaan paremmalta.
En halua olla enää yksin.

Poikaystävän hankinta on tietenkin vielä kesken, en kyllä oletakaan että se noin vaan tapahtuisi. Mutta kunhan mä edes yritän. Oon kyllä miettinyt et oonko jotenkin tunnevammainen, että osaanko edes tuntee mitään sellaista ketään kohtaa mitä oletan että täytyisi tuntea. Mutta oon avoin ja valmis tutustumaan ja kokeilemaan että jos se tunne ei tuu heti täysillä, niin jos se vaikka tulisi pikkuhiljaa ajan kanssa. Kai se on pääasia että yritän.

Viime vuonna taisin saada vapaaillan, jotta oli mahdollisuus päästä bilettämään ihmisten ilmoille, niin kolme kertaa. Se ei oikeesti oo kovin paljon. Toivon että tänä vuonna saan siihen useammin mahdollisuuden koska kyllähän se helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista että olisin joskus vapaalla ilman lapsiakin.

Mutta tosiaan, tänä vuonna sain jo kerran vapaa-aikaa! Sen ajan hyödynsin tottakai parhaalla mahdollisella tavalla, tapasin tinderistä löytämäni kundin. Eli ajatella, mulla oli oikeet treffit!
1/12 on siis nyt hoidettu, seuraavia treffejä stressataan sitten ensi kuussa. En kyllä hirveesti tiiä treffeistä mitään, etten osaa luokitella oliko ne hyvät onnistuneet oikeanlaiset treffit. Mitä ekoihin, toisiin tai kolmansiin treffeihin edes kuuluu? Mutta me juteltiin vain, ihan mukavaa, ja jäi mulle siitä kundista sillä tavalla hyvä fiilis kuitenkin. Mutta saa nähdä että nähdäänkö me enää, en tiiä onko se kiinnostunut musta kuitenkaan niinku oikeesti vai mitä. Ehkä mä en osaa lukee ja tulkita miehiä, mutta en siis ala olettaa tai odottaa mitään, ettei sitten tarvitse pettyä. Ollaan oltu kyllä yhteydessä sen näkemisen jälkeenkin. Mutta katsellaan nyt miten käy :) Haleja ja pusuja mä kyllä jo kaipailisin.

Mä oon laittanut pari viestiä ennustajalle, ja se on myös vastannut niihin tekstiviesteillä. Hän ennusteli mulle sellaista, että "et enää pitkään ole yksin, tulet löytämään miehen jonka kanssa tulet viettämään ihania hetkiä. Tämä mies tulee ihan sattumalta elämääsi, yhtäkkiä hän on sun vieressä. Tuntuu, että jonkun ystävän kautta tulette tutustumaan." Mua kiinnostaa tällaiset ennustusjutut ja muukin yliluonnollinen tai tollanen vähän hömppä asia, ja jollain tapaa uskonkin niihin, mutta kuitenkin vähän varauksella. Toivottavasti pian pystyn kertomaan että toi ennustus olis pitänyt paikkansa!

On tää vuosi ainakin alkanut hyvin, kun on jo ollut treffit, ja oon tavannu uusia ihmisiä ja entisiäkin tuttuja ja oon jutellu puhelimessa kavereiden kanssa pitkiä kehittäviä keskusteluja. :) Tervetuloa uusi sosiaalisempi elämä!

Joulun ajan asiat (vähän jälkijunassa)

 Joulu ja kaikki muu hässäkkä on tässä nyt mennyt, joten vaikken niistä ole kirjoitellut, niin enää ei pahemmin innosta kirjoitellakaan. Pikaisesti Joulusta muutama kuva. Hyvin joulu meni, ja Uusi Vuosi otettiin ilolla vastaan, ja toivotaan parempaa vuotta. Joulujuhla esityksiä oli K:n luokalla koulussa se perus-evankeliumi (K oli lammas), ja B ja K kun harrastavat tanssia, niin oli Lappeenranta-salissa iso jouluesitys missä kaikilla tanssiryhmillä oli esitykset. K:kin on tainnut nyt innostua tanssista, kun kaverin kanssa harjoittelee breakdance esitystä, että osallistuisivat koulun Talent-kisoihin. Musta on ihanaa huomata se innostus, mutta kunhan muistaa ettei kilpaileminen ole pääasia, ettei pelkästään lähde tavoittelemaan voittamisen toivossa, vaan muistaa että pääasia että on kivaa, ja saahan siinä esiintyminkokemustakin.

 Osan lahjoista oli tontut tuoneet valmiiksi kuusen alle, annoin aamulla avata ne, mutta myöhemmin mentiin mummin ja ukin luo minne tuli Joulupukkikin, niin siellä saivat lisää lahjoja. 

Tää on jotenkin niin ihana kun B avas tämän paketin, oli niin innoissaan, että melkein tuli itku ilosta!

Parit poseerauskuvat tottakai :)

K Joulujuhlaan menossa :)

Barbie ennen ryhmänsä lattari-esitystä :)