Kiitoksia

Kiitos nyt paljon rakentavammista kommenteista. Kyllä mulle saa mielipiteitään esittää eikä tarvii olla samaa mieltä mun kanssa, mutta voin jo nyt sanoa että en aio julkaista haukkumis-dissaamis-mee hoitoon linjaa täällä, kenestäkään. Jos haluaa jotain negatiivisempaa asiaa ilmoittaa, niin kannattaa miettiä sitä tapaa miten sen asian ilmaisee. Ja nähtävästi mun myös. Itsekin opin nyt tästä sen että voisin ehkä jotkut lauseet muotoilla paremmin, niin ei ehkä tuliskaan tällaista ryöppyävää vastaanottoa. Ite pitää opetella olemaan vähemmän puhelias sitten :D On sit meidän perheessä ainakin yks äänekkäämpi itkupilli ja yks hiljasempi itkupilli (ja älkää ottako tätä nyt niin tosissanne) :D

Oon nyt vastaillut kysymyksiinne, ja osan jätin muhimaan julkaisemattomina. Ei puhuta enää rumia jookos. Mäkin, vaikken koskaan juurikaan oo ees kiroillut, niin heti K:n synnyttyä laitoin jokaisen sanan tilalle Kissa, mihin moni ajattelis kirosanan sopivan siihen paikkaan. K oli muuten hassu pienenä, jos mua joskus kisutti, niin se tuli kysymään että iso vai pieni kissa, ja minkä värinen kissa. Kyllä kisuttaminen helpotti kun pikkunen tuli sanomaan tollasta :)

muista tää kun kisuttaa (KISSan kuva netistä)

Vastauksia

Kyselitte paljon, tai ette pelkästään kysellyt, no mä oon tottunu että mua haukutaan kaikessa. Mutta en halunnut säästää niitä rumia tekstejä täällä joten poistin ne ja vastaan yleisesti tässä näin.

Ensinnäkin, on selvää että teillä ei ole sellaista poikaa kuka itkee jokaisesta pikkuasiasta, ja kuka on aloittamassa koulun. Luuletteko etten oo yrittäny kannustaa ja rohkaista ja neuvoa ensin tuhansia kertoja. Jos ei saa ovea ensimmäisellä yrittämällä avaimellaan auki niin ei siitä tarvitse itkeä. Oon kyllä sanonut esimerkkitilanteessa ensin monia kertoja että ei haittaa jos ei ekalla kerralla onnistu, joskus pitää yrittää useemman kerran ennenkun onnistuu, eikä se mitään haittaa, ja jos ei saa auki, niin sillon voi pimpottaa ovikelloa eikä sellaisille asioille oo tarvetta itkeä, sitten vaan ensi kerralla yrittää uudestaan. Itkeä kyllä saa jos tuntuu siltä, mutta oon välillä niin hukassa lapseni opettamisen kanssa (kyllä, mun mielestä lapsia voi ja pitääkin kouluttaa. Kouluttamattomista voi hyvin tulla rikollisia tai muuta vastaavaa.On äidin/vanhemman tehtävä yrittää opettaa lastaan tilanteessa kuin tilanteessa) kun oon jo niin monia kertoja sanonut. Ja itken itsekin tosi paljon kun on paha mieli tai jos sattuu, yleensä henkisesti. Että sinällään ei ihme että lapsenikin itkee paljon. Mutta haluan niissä missä itse oon toiminut väärin/ollut huono niin mahdollisimman paljon välttää lapsestani samanlaista mikäli mahdollista. Mikäli mahdollista, hyvin näyttää siltä etten voi opettaa lastani siihen ettei pikkuasioista tarvitse itkeä, ja joudun luovuttamaan, ja sitten hän on sellainen aina. Silti tykkään ja rakastan maailman eniten. Lapseni parhaaksi yritän selittää ettei kaikki ole itkemisen arvoista. Ja kovasti luulin että tämän ikäisenä se olis helpompi ja parempi oppia kun vaikka aikuisena.

Ja mä jos kuka tiedän paremmin kun hyvin mistä kaikesta voi joutua koulukiusatuksi. Kyllä olen tiedostanut ne näiden nimetkin ja että sekin voi olla syy. Itse kuitenkin pidän lasteni nimiä maailman kauneimpina niminä, ja parempia ei mielestäni ole olemassa. (B:n nimi ei ole Poni oikeasti, se vain itse sanoo niin :D ) Mutta mä luulen että sitten kun lapset vaikka koulussa, no myös pihallakin, huomaa kuinka helposti hänet saadaan itkemään, niin nekin alkaa helpommin asiasta kuin asiasta kiusaamaan. Jos joku kiusaaminen alkaa, ja on välittämättä tai sanoo takaisin niin varmaan kiusaaminen loppuu lyhyempään.

Mä vain haluaisin että lapseni välttäis mun tekemät/saamat virheet ja voisi olla parempia ihmisiä kuin mitä mä olen. Ja kyllä kaikki lapseni on mulle tärkeimmät maailmassa, ja rakastan heitä sellaisina kuin on. Välillä olen vähän hukassa lasten kasvatuksen kanssa, mutta kukapa ei joskus olisi..? Ja sitten saatan helposti purkautua. Mua helpottaa jos en pidä asioita yksin sisälläni. Sehän oli mun syy aloittaa tämä blogi, että saan tunteeni ja mietteeni purettua (vaikkei kukaan niitä lukisikaan, mutta nähtävästi tämä blogi on nyt levinnyt enemmänkin..). Tiedän ettei kukaan, tai ainakaan kovin moni ole täydellinen, olenhan itsekin ihan sen vastakohta.

Varmaan tää mun oma itsetunto-ongelma vaikuttaakin siihen että haluaisin kovasti lasteni olevan hyviä, lähes täydellisiä monessa asiassa. Ja omat ongelmani on varmasti lähtöisin siitä kun mua ei ole hyväksytty tällaisena.  Mä itse kyllä hyväksyn erilaisuuden joka muodossa, ja yritän opettaa lapsianikin ettei ketään saa kiusata erilaisuuden takia. Oliko vielä jotain muuta..?

Helsinki-ikävä ja mitäs muuta kun kroppakriisiä

Mä kun tänään heräsin, niin oli ihan outo fiilis ja mietteissäni, mä olin nähny unta että olin Helsingissä käymässä, ja siinä unessakin itkin sitä miten oli ikävä sinne, ja jotenkin mä olin siellä vaan yksin käymässä, niin mietin että miten ihanaa olis jos K olis ollu mukana. Mulla on oikeesti ikävä sinne, millonkohan pääsen käymään. No siis pääsishän sinne kun menis vaan, mut jos mennään koko perhe, pitäis saada joku yöpaikka missä kaikki mahdutaan olemaan, ja junalla kun on kallista, niin olis kivaa et olis samalla jokin muukin syy käydä. Mut kyl mein on joskus pakko käydä siellä. Ehkä sitten kun D ei olis enää imetyksellä, että jos sen vois ainaki jättää tänne jonnekin siks aikaa. mut sit ei kyl varmaa ees vois olla yötä. Muutenkin mulla tuntuu täällä uudessa kodissa välillä vielä siltä etten oo tottunu tänne, ja jotenkin haluaisin et täällä olis meillä koko ajan seuraa, en haluais olla yksin lasteni kanssa tyyliin hetkeäkään. Mun onni että mun sisko asuu naapurissa, mut kauankohan sekin jaksaa meitä päivittäin :D Varmaan mä kun olin Helsingissä niin paljon yksin ja sitten kun muutettiin tänne, niin ajattelin että kaikki muuttuu täällä eikä oo enää niin yksinäistä, niin yritän pakottaa itseni siihen etten olis juurikaan yhtään yksin. Täällä on ollu tosi monena yönä nyt mun siskon joku tytöistä yötä, ja musta se on ollu vaan kivaa. Että oikeesti täällä sais olla joku yötä vaikka joka yö! Mä en vaan haluu olla enää yksin, sellasta aikakautta kesti jo tarpeeks kauan.

D muutes eilen käänty ekaa kertaa selältä masulleen pari kertaa :) Ja on niin ihana kun vastaa hymyyn söpöllä hymyllään. Ei tarvii kun kysyy 'kuka on ihana vauva' ja se hymyilee <3 Ja D nukkuu yöt tosi hyvin, herää kerran tai pari, joten mun tissit tai vähintään toinen on aamulla ihan räjähtämisvaarassa pinkeenä kun se ei oo yön aikana tyhjentäny niitä. :D Ja B on hirmu ihana kun se tietää niin hyvin Daisyn nimet Lumikki Fantasia, mutta omat toiset nimet on Poni Pinsessa :D (Ei ole oikeasti!) Hassu tyttö. Nää on niin söpöjä ihania kaikki mun pienet. Onneks mulla on pieni vauva, ja onneks mulla on ihana B ja ihana K.

Käytiin tossa yks päivä rannalla, vaikkei nyt mitään kauniita kesäpäiviä oo juurikaan ees ollut. B oli niin kiinnostunu leikkii serkun puhallettavalla Tipillä ettei välittäny veden kylmyydestä kun siinä kahlaili, muilla tais kyllä vähän kylmä olla. Mä en tietenkään uinu. En mä voi ees pukee uimapukua päälle, saatikka esiintyä siinä julkisesti vaikkei juuri kukaan näkiskään. Mä en varmasti tuu koskaan olemaan tyytyväinen itseeni ja hyväksymään itseeni näin arpisena ja läskinä. Laihdunkohan mä koskaan. Tosi tyhmää olla tällanen, ja raskaus- ja imetyshormonit (ja suklaa) enemmänkin lihottaa vaan mua. Eilenkin mietin mun itsetunto-ongelmia. Kyllä nää kaikki fiilikset on ihan varmasti lähtöisin jo ajalta ennen mun raskautta, kun täällä Lappeenrannassa niin moni aina haukku mua joka asiassa. Ja mä hullu muutan tänne takasin! Helsingissä helpommin suvaitaan kuitenkin erilaisuus. Sillon en näyttäny että välitin niistä sanoista ja kätkin ne sisääni, ja varmaan kaikki ne tunteet tuli ulos sitten raskaana ollessa ja sen jälkeen kun kroppa jäi entistä huonommaks. Kun itsekin näki jo kaikki virheet niin selvästi ettei sitä vaan voi enää kieltää. Muutenkin pitäis alottaa taas toi crosstrainer päivittäin, kunhan saan tän kämpän muuten kondikseen. Vaikka no eihän tää sitä kiellä enää kun hyvin mahtuis tekemään jo silläkin, kun kämppä kuitenkin jo melkein valmis muutamaa laatikkoa lukuunottamatta, niihin täytyy venaa että saan ne kaapit täällä rikkinäisten tilalle, elokuussa saan uudet kaapit.

Niin, ja taas yks mun frendi ilmoitti olevansa raskaana! Vähän ihanaa!!! <3 Kukaan muu ei tiedä paitsi mä ja se kundi. Ja se on olevinaan niin rakastunu. :D Sitähän mä en voi mitenkään ymmärtää kun en tiedä sellasta tunnetta. Paitsi lapsiin. Ne just alko yrittää vauvaa niin heti tärppäs. Ja tosi nopeesti menee aika, yhen mun toisen frendin vauva voi hyvinkin syntyy vaikka jo ens kuussa! Tuntuu niin hassulta kun en oo nähny sitä nyt aikoihin enkä oo nähny miten jätiks sen maha on kasvanu. Ja mä haluun nähdä sen vauvan! Ehkä mun täytyy suunnitella Helsingin reissua niin että kun se vauva on syntyny ja että sitten kun nekin vois tulla jotenkin Helsinkiin, kun nekin on just nyt muuttamassa pois sieltä.. Mulla on oikeesti jo nyt vauvakuumetta. Kiva.. Jos tää taas alkaa mennä siihen et jossain vaiheessa alan itkee vauvattomuuttani niin mitä mä sitten teen. En voi ainakaan enää tehä niitä vauvoja! Nyt pitää sen verran ajatella järjellä. Onhan mulla nyt vielä vauva, kun D on vasta 2kk, ja onneks onkin, mut mitä kun se kasvaa ja kaikki muut vaan saa vielä vauvoja paitsi mä! Ja sillon kun asuin tässä talossa mun seinänaapurissa, niin sillon kävin tuolla melkein naapuritalossa yhdellä kuka ennusti korteista, se sillon ennusti että tuun saamaan neljä lasta kaikki eri miesten kanssa. Ja, no tähän asti ainakin, on   aika hyvin pitäny paikkaansa tää! Ehkä mä tuun oikeesti saamaan vielä sen neljännen joskus!  Varmaan sitten kun oon jo sikavanha ja kaikki nää mun lapsetkin on jo isoja.

Koulumatkaharjoittelua ja tulevia vauvoja

Mä pelästyin tänään ihan sikana. Käytiin tänään tota kouluun meno reittiä lasten ja mun siskon ja sen lasten kanssa, kun pitää opettaa K ja mun siskon nuorin tyttö kulkee sitä matkaa. Nää sit tietty halus kokeilla pihalla olevia kiipeilytelineitä. Siinä isompien pihalla (kai kolmannesta luokasta ylöspäin) oli kiipeilyteline, aika korkee missä oli vaan sellasia roikottimia eikä juurikaan pohjaa, niin K tippu sieltä korkeelta selälleen, kuulu vaan se kun tippu ja oli hetken ihan hiljaa ja paikallaan ennen kun alko itkee. Ja sitten alko hengittää oudosti, varmaan keuhkot painu sellai kasaan kun ihan selälleen tippu. Mäkin aloin itkee, pelästyin niin kovasti! Olisin varmaan ollu ihan paniikissa ellei mun sisko (sairaanhoitaja/terveydenhoitajaopiskelija) olis ollu mukana. K:n hampaista/ikenistä tuli myös verta. Mut sillä muutenkin heiluu 7 hammasta niin ei haittaa jos noi maitohampaat alkaa nyt irtoomaan. Sitten mä pois kävellessäkin vielä pidättelin itkua et mitä jos se olis vaan jääny hiljaa makaa eikä olis heränny ollenkaan. Voisko mikään olla sen kamalampaa!?? Miten sellasesta vois selvitä!?!? Vaikka ainahan lapset leikkii ja jotain käy, mut joskus voi tapahtuu että tolleen 'pikkujutusta' ei selviäiskään..

Mutta sitten iloisempiin asioihin, mut ihana ystävä ilmoitti että tuli plussa! Oon varmaan viikon sanonu sille että tee nyt jo testi. Ne vasta alko yrittää, että tärppäs ekasta kierrosta! Aivan ihanaa! Joskus vuosia sitten jo odotin että voisko tää mun frendi tehä jo toisen lapsen, no nyt sitten vihdoin. Oikeestaan nyt kun olin jo luopunu ajatuksesta että sille tulis enää toista :D mut vauvat on aina niin ihana juttu! Mä oon taas niin yli-innoissani et tyyliin kuvittelen että mulle olis tulossa uus vauva :D nyt on taas joku vauvabuumi varmaan, koko ajan tulee uusia vauva- ja uusia raskausuutisia :) mutta mulle itselleni ei enää koskaan.. :(

Mua vaivaa niin mun kroppa, helposti masentuu kun näkee ristiäiskuvia, missä näyttää niin kamalalta ja läskiltä. Ja niin paljon vihaan mun jättitissejä ja käsiläskejä. Mä tiiän et mä en laihdu kovin helposti. Ja hormonit aina vaan lihottaa mua, niin ei mitään mahista laihtua ennen kun oon saanu lopetettua imettämisen. Olis niin kivaa olla tyytyväinen itseensä. Tai edes paljon tyytyväisempi kun nyt.

Ja hänet kastettiin nimellä Daisy Lumikki Fantasia

DAISY LUMIKKI FANTASIA

Vihdoin mun ihana pieni vauva sai nimen! Vaikka en missään vaihessa sitä pitänyt salassa, nyt hän on ihan virallisesti Daisy Lumikki Fantasia. Fantasia on suomen nimirekisterissä ensimmäinen, kuten oli B:kin e-kirjaimen kanssa. Daisy oli nätisti, välillä kyllä itki, mutta pääasiassa hienosti.

Mulla oli kamala kiire edellisen päivän kun kävin Lahdessa parantaa mun tatuointia ja lisää sinne tiaran sisälle D-kirjaimen, ja koko päivä meni siellä, ja kävin joskus puol kolmelta nukkumaan vasta. Olin jo melkein itku silmässä että tuliko oharit kun oli sellanen pieni informaatiokatkos tullu mun ja tatskatyypin välillä,
et se oli olevinaan perunu tapaamisen, mut mä en ollu siitä tietoinen ja menin silti Lahteen. Ihmettelin miks se ei tullu, ja kaverin kanssa mietittiin kaikki syyt läpi onko joutunu sairaalaan, tai nukkuu ja unohtanu ja akku loppu tai jos on ollu tuhma, niin olis kyllä ollut pitänyt jo aamulla päästä putkastakin pois :D
Onneks oli frendi siellä, etten turhaan mennyt ja maksanut sitä matkaa lasten kanssa. Siellä Lahdessa on kyllä kummallisia hissejä! Toiset puhuu 'olette menossa ylöspäin, saavut kerrokseen S2, saavut kerrokseen PP, ja vastaavaa ja toinen hissi jättää kerroksia väliin, ei ollu edes hissinappulaa ykköseen, mutta kakkoseen ja P:hen tai vastaavaan kyllä pääsi.

No onneks tatska on nyt korjattu vaikka päivä menikin siinä. ja tykkään nyt enemmän kun ennen tästä. Mä olin kyllä kun mikäkin ahdistava outo kyylä siinä hommassa kun aloin frendin avustuksella selvitellä sitä asiaa :D Mulle ei ollu kerrottu osoitetta, koska piti tulla asemalle vastaan, en muistanut sukunimeä, findista ei saanut puhelinnumerolla osoitetta selville, mutta loppujen lopuks aika pian olin jo soittanut sen poikaystävälle, ja löytänyt sen kodin (vaikka siinä olikin väärät sukunimet) ja odottelin jo sitä siellä ovella. Kerran aiemmin nähny tän tatuoijan, ja olin noin vaan ilmestynyt sinne :D

Joo, yö meni sitten koristellessa keksejä, muffinsseja, kakkuja ja muuta. Muutenkin kamala stressi, stressit ei sovi mulle kun itken sit helposti. Yhtään en tiennyt ennen h-hetkeä ees että mitä itekään laitan päälle. Ja leipomukset ei oikeesti olis tullu valmiiks ilman muiden apua. Aamulla vaikka miten nukutti niin oli pakko alkaa taas siivoo ja laittelee loppuja syömisiä.

Taas olin varmaan viimeinen kirkossa, että kaikki keitä nyt tuli niin oli siellä jo ennen meitä. Ei ollu kovin paljon vieraita. Mun vanhemmat, mun veljen perhe, muttei mun veli, koska se oli töissä (eli kolme henkilöä), mun siskon perhe (5 henkilöä), mun sisko on kummi, ja paikalle ei päässyt yksi muu kummi, mutta kaksi kummia tuli, toinen miesystävänsä ja yhdenlapsensa kanssa, ja kaksi mun frendiä, kotiin ilmestyi sitten yksi frendi vielä. Pappi oli tosi outo. Olin jo aikasemmin siitä kuullut juttuja joten osasin odottaakin sellasta. Se vähän tuijotteli ainakin joitakin naisvieraita, ja enhän mäkään voi mitenkään saada näitä mun tissejä piiloon, kun on tällaset litratissit.. Mun isä melkein pakotti mua kutsuu papin sitten meille vaikkein olis halunnu mutta 'kuuluu kutsuu, tottakai kutsut!', ja kaikki tais täällä vaan odottaa että lähtispä se pian pois.

Mutta jotain hyvää siinä papissa, se säesti kirkossa ne virret! Ennen mein ristiäisissä kaikki on laulettu ilman säestystä. Olin valinnut kolme tavallista virttä ja yhden ihanan laulun 'tyttö onnellinen'. Harmi vaan ettei kukaan osannu sitä kovin hyvin, olin siihen tulostanu kyllä kaikille ne sanat. Kiva muutes, siitä raamatusta kun luettiin juttuja, se kummin juttu, isovanhemman juttu, K luki isoveljen rukouksen vai mikä se onkaan, niin sitten kun pappi tunki mulle sen raamatun että luen äidin/isän jutun. En muistanu aiemmilta kerroilta että sellanen pitäis lukee, niin kyllä mua vaivas lukee ääneen joitain asioita tyyliin 'me vanhemmat' tai mitä olikaan, kun siis parissa kohtaa selkeesti tuntu sanoo niitä sanamuotoja kun on yksinhuoltaja eikä lapsilla minkäänlaisia isejä olemassakaan. Jos olisin etukäteen tienny tästä, olisin voinu mielessäni muuttaa ne sanamuodot ennen niiden lausumista.

B pyyhkii kastamisen jälkeen Daisyn pään, ja K luki sen isoveljen rukouksen, että kiva kun nääkin sai jotenkin osallistua. K koko ajan kyseli että joko on sen vuoro, ehkä sitä jännitti :) Yksi kummeista, sylikummi, kuka on melkein-pappi itsekin, piti kastepuheen. Oli ihana puhe, ja huomasin että useat herkistyi ja tuli kyyneleitä, kuten itse puheen pitäjältäkin, ja ei ollu kaukana ettei muakin olis alkanu itkettää sen aikana.
Ja nytten mun pikkuinen prinsessani on Daisy Lumikki Fantasia. Ihana söpö prinsessa nimi täydelliselle pikkutytölleni <3 ps. en tiiä miks ihmeessä tää näyttää välillä tätä tekstiä valkosella alueella, enkä osaa muokkaa sitä pois! Älkää antako häiritä.

Tässä kuvia tarjottavista

Ja tässä oli kutsu, edestä, sisältä ja takaa

tällasen ison kortin Daisysta annoin sitten vielä kummeille 

ja tällasia kiitoskortteja olin askarrellut :)

Laitetaanpas sit vielä muita kuvia ristiäispäivältä

Melkein kaikki kuvat missä mä olin oli aivan kamalia ja ei tosiaan julkaisukelpoisia, 

tekis niin mieli päästä käsiks kaikkien vieraiden kameroihin poistamaan huonoja kuvia. 

Minkäs sille voin kun oon vaan niin ruma ja epäkuvauksellinen, 

ja en oo turhaan valittanu mun tisseistä ja käsiläskeistä aina, koska ne tosiaan pilas totaalisesti kaikki kuvat! :'(

Ja mä en voi/viitsi laittaa kuvia muista ihmisistä kun vaan itestäni ja mun lapsista ilman lupia, että ei oo kovin paljon valinnan varaa edes valita kuvia tänne ettei vieraita näy :D pidän tän kuitenkin tällä tapaa
yksityisenä blogina, kun en koskaan ketään ulkopuolista mainitse nimilläkään.

Tää on kiva kun meillä on nää Daisy-pinnit :)

Heh, tää oli hauskaa, kun sain kuvan just kun puklua alko valuu suusta :D

Harmittaa se kun ei tullu otettua kunnon sisaruskuvaa tai mitään, esim K:sta on ihan sikavähän kuvia. Mut se ei koskaan haluu oikein kuvattavaks ja tuskastuu ja temppuilee vaan, kun keskittyy aina juhlissa vaan serkkujen kanssa leikkimiseen. Mä kyllä haluaisin meistä jonkun kivan perhepotretin joskus.

kotona oli tällasia kukkia, ja muutes, kirkossa oli päivänkakkaroita, miten hyvä tuuri!!!

tässä lahjoja ja kortteja, ja sai rahaakin, ja kaikki lahjat ei ollu tässä tai vielä saapunut :)

Kello on jo ihan sikapaljon, miks mä en oo vielä nukkumassa! Eli sinne siis vauvan viereen <3

Ensin vielä loppukevennys, minkä ehkä vain jotkut ymmärtää
'Nyt pitää vettä heittää välillä, että jaksaa syödä lissää kakkuu,
sano pappi  ja meni vessaan ja söi kyl tasan kaikkia lajeja.'

Kuvia :)

 Daisy syntyi

K ja B näki Daisyn ekaa kertaa <3

Hassu ilme tässä, näyttää vihaselta :D 

Daisy oli tummahko vauva, ihon väri ja hiukset on vaalentunut jonkin verran. 

Mut on se edelleen tummatukkainen <3

Kotiinlähdössä, olipa toi puku sille vielä iso. oliskohan se nyt sille sopiva, kun on jo 2kk. 

On ainakin kasvanu syntymämitoista jo 7,6cm ja 1,6kg.

Ihana sisaruskuva. Tässä Daisy noin kuukauden. Oon ottanu useempia kuvia eri päivinä 'tällä asetelmalla'.

<3 Daisy Lumikki Fantasia <3

stressiä pukkaa

Voi vitsi, kun tää stressaaminen ei sovi mulle yhtään, itken sit helposti ja oon niin kiukkunen, ja sitä ei helpota tää B:n, uhmaako se nyt on, niin kuitenkin kun se on nykyään usein tosi hankala. Huomenna meen Lahteen parantelee mun tatuointii. Tätä mikä mulla on jo tiara, niin sinne sydämen sisään D ja ehkä ympärille jotain tähtisadetta tai jotain. Kun onhan mulla jo ranteissa B ja K, niin halusin myös Deen tottakai, ja kiva kun saan ennen ristiäisiä. Muuten tulee tosi kiire, täällä on koko ajan sotkua ja mun pitäis leipoo ties vaikka mitä. Mun vanhemmat on jotenkin vanhoillisia ja valitti jo hirveesti siitä että meen huomenna tatskattavaks. Suutuin niille ja sanoin et ärsyttää kun valittaa koko ajan kaikesta, älkää tulko sit ristiäisiinkään kun tuskin sekään kiinnostaa niitä. En tiiä.. kai ne tulee silti. Mut aina kaikkee valittamista. Muutenki stressaan hirveesti ja ollu siitä huono mieli, niin ne vaan valittaa, äitikin kun aina käy täällä, niin ei kai tajua et lapset sotkee, ja ollaan just muutettu, et pitäis muka olla jo siistii! Miljoona kertaa tehny jo mieli perua ristiäiset. Ja pappikin on tottakai just se kenet vähiten haluttiin.. No pääasia et vauva saa nimen, eikä se pappikaan nähny Fantasia nimen suhteen mitään ongelmaa vaikkei niitä vielä oo yhtään suomen rekisterissä. Mulla on Suomen eka B, ja suomen eka Fantasia <3 <3

Eilen yks mun frendi tuli käymään, näki Daisyn nyt ekaa kertaa vasta, vaikka Daisy on jo 2kk. Musta oli jotenkin ihanaa kun se oli siitä selkeesti innoissaan ja sanokin et haluais sen lainaan <3 kukaan muu ei oo vielä ees ehdottanu Daisyn hoitoon ottamista kun on vielä liian pieni, ja just tästä kaverista en olis ekana uskonu sitä, sillä taitaa olla vauvakuume :)  varmaan just siks kun se on vielä melkein vastasyntynyt, niin haluais hoitaa sitä <3 ja Daisy on ihana ja helppo vauva. Onneks onkin, koska isosisko on nykyään tehny varmaan melkein kaiken tosi hankalaks :D no, uus vauva, uus koti, varmasti vaikuttaa B:een. Varmaan ajan kanssa kiukutkin helpottaa.

Mulla on ollu tällä viikolla mun veljen poika/kummipoika hoidossa kolmena päivänä, noin seitsemästä puol viiteen, eli koko päivän kun ne on ollu töissä, luonnollisestikin. Tänä aamuna kun mä olin syöttäny Daisyy, oltiin siis oltu jo hereillä, näillehän on normaalia herätä joka aamu viiden ja kuuden välillä. Niin K jo odottelikin serkkuaan kaveriks, niin jossain vaiheessa mä olin nukahtanu siihen imettäessä, niin ihmettelin kun tää sen äiti oli mun sängyn vieressä. Tosiaan en ollu ees kuullu et olis kukaan tullu, no K tietenki oli avannu oven, mut en ollu yhtään tietoinen asiasta, ja ihan säpsähdin ja järkytyin kun se herätteli mua :D Imetys tosiaan väsyttää, laittaa helposti nukahtamaan siinä samalla jos sängyssä syöttää. mut joo musta se oli hassua. Ei mun elämässä ehkä tapahdu mitään tän kummempaa nykyään. :D Ja mä olin ostanu, käytettyjä tietenkin, mistäs uusia enää sais, Daisy nukkeja, Daisylle multa ristiäislahjaks. Nyt meillä on neljä Daisyy, ja viides tulossa. Se viides on sitten tummatukkainen. Ihanaa saada sellanen, kun tääkin Daisy on tumma. Eli tänään oon laitellu Daisyt hyllylle, ja laiteltiin K:n ja B:n kanssa julisteita seinille, joitain päiviä sitten on saatu jo hyllyjä ja taulujakin seinille.

Tässä on nää Daisyt, ja sen heppa. 

Tälle hyllylle laitan sitten muut Daisyn koristeet, ristiäislahjat. 

(Yhellä Daisyllä on Lady LomelyLocksin mekko)

Ja tässä olohuoneen Marilyn-seinää (rajasin kuvasta sotkun pois, kun sohva ja lattia oli niin leluisia)

ja näin söpö Daisy oli tänään

ja Daisy nukahti näin

ja B on alkanu nukahtelee outoihin paikkoihin, kirjotan niistä lisää ja laitan kuvia myöhemmin :D 

Just äsken nukahti tähän mun tietokonepöydän alle :D

Ja Daisy on alkanut nyt kovasti hymyilemään, pitäis siitä saada joku hyvä kuva. Täällä jo odotellaan milloin syntyy uusi keiju! (Helinä-keiju leffassa sanotaan että kun vauva nauraa ensimmäisen kerran, silloin syntyy uusi keiju)

Pitäis laittaa tänne kuvat myös kutsuista, ja kiitoskorteista, kun musta ne on hienot. ja joo, niitä Daisyn kuvia myös! No ristiäisten jälkeen kun kiire varmaan helpottaa. Oon valinnu kolmen perusvirren lisäks yhden muun biisin, tyttö onnellinen. Siinä on niin ihanat sanat niin siks sen halusin. Olin jo kun viime kesänä kaverin kutsussa huomasin nää sanat, niin heti päätin että jos saan tytön (en ollu vielä ees raskaana) niin sen ristiäisissä lauletaan tää. Tää on nyt sit yhteislaulu ilman säestyksiä. Vaikka oliskin ollu ihana jos joku soittais ja laulais tän.

Luoksemme lensit kuin keijukainen,

keskelle kevään ja kukkasien. 
(oikeesti olis talven ja pakkasien)

Tyttöni pieni ja hentoinen,

sinua niin tänne odoteltiin,

lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen, laulu kuin enkeleiden, 
vain siivet sinulta puuttuu.

Auringon nauramaan saat, kukkimaan autiomaat, 
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,

huoleni jälleen unohtukoon.

Voi kuinka tahtoisin muistaa sen,

hetkeksi vain sinut syliini sain. Lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen, laulu kuin enkeleiden, 
vain siivet sinulta puuttuu.

Auringon nauramaan saat, kukkimaan autiomaat, 
tyttö onnellinen.

Taas ihmetellen huomata saan,

sinä voit nähdä sen salatun maan.

Tahtoisin kanssasi löytää sen;

maan, jossa on kesä loppumaton. Lapsi rukousten.

Aborteista, tätä mieltä mä oon

Siskon mies toi illalla lainaan mun kummitytön digiboxin, mut omat kaks on siis roskiskamaa, koska tää toimi heti. Sain siis pitkästä aikaa katottua telkkaria, mut erehdyin illalla kattoo jotain ohjelmaa aborteista. Ja siitä tuli vaan paha mieli, ei ollu kovin fiksua kattoa sellasta oma pieni vauva sylissä nukkumassa. Itkuhan siinä tuli kun ihmiset päätti tappaa vauvojaan. Se oli niinkun englannissa ja siellä nähtävästi saa tehdä abortin ennen viikkoa 25 ihan normaalisti, kun täällä se raja on ennen viikkoo 12, ellei oo joku erityistapaus. Täällä on paljon järkevämpi aikaraja, vaikka mä en pidä että sitä sais tehdä ollenkaan ihan vaan huvikseen ilman järkevämpää syytä. Mulle ei riitä se että 'en oo vielä valmis äidiks', elämäntilanne muka ei sopiva, tai että joutuis olla yksin jne. Mä oon aika jyrkkä tän asian suhteen joo. Mut siis siinä puolenvälin aikoihin se on jo vauva! ja aikasemminkin. ja vauvamahakin on alkanut jo kasvaa, ja tuntea liikkeitä ja ties mietä! Musta se on heti vähän niinkun vauva. Siellä joku kun halus abortin, niin tavallaan ihan vaan 'hoiti asiansa' ilman mitään sen kummempia, ja joku kivenkovaa väitti ettei se oo vauva. Tuli niin surkufiilis niiden pikkuvauvojen puolesta. Joku kuka teki just päivää ennen rv 25 sen, sekin joutu ihan vaan niinkun synnyttää pikkuruisen vauvan ja se vietiin muovipussissa pois! jotkuthan varmaan synnyttää noilla viikoilla pikkukeskosen, ja se voi ehkä jäädä henkiin!??

Mulla on tehny ystävä ja muutama kaveri abortin joskus. Mä en haluais vaan ajatella niitä ollenkaan. Tiiän et musta ei oo niille ollu mitään tukea siihen asiaan sillon. Heillä on ollu omat syynsä, ne ei oo ehkä mulle riittäny, niin mun on ollut helpompi vaan työntää asia pois mielestäni. Kun muuten ajattelisin vaan pientä syntymätöntä vauvaa. Ja sen jälkeen kun tullu omia lapsia on vielä entistäkin jyrkempi tän asian suhteen. Oon sanonukin sittemmin kaikille et jos on epävarma että pitääkö vauvan, ei tarvii ees kertoo koko raskaudesta mulle, oon onnellisempi mitään tietämättä asiasta. Sitten haluan kuulla kun vauva on oikeesti tulossa ja sen annetaan myös tulla, ja sillon oon tosi iloinen. Yks hyvä ystävä ilmoitti vähän ennen Daisyn syntymää että odottaa esikoistaan, musta tuntuu että mä oon siitä ilosempi kun se mun kaveri. Mä halusinkin että nyt kun tää mun viimenen vauva kasvaa, niin sitten mulla olis kavereiden pikkuvauvoja keitä aina näkisin. Hän ei taida olla vaan persoonaltaan tällanen asioiden hehkuttaja millanen mä oon, ja puhun ja mietin sit koko ajan raskautta ja vauvoja, kun hän taas ei vielä oikein ehkä osaa ajatella samalla tavalla (en mäkään ollu tällanen ekaa odottaessa) ja haluu että elämässä on muutakin mietittävää kun tää tuleva vauva. Mä en tiiä kyselinkö mä siltä ihan liikaa ja pelkästään vauvasta kun se tuli nt-ultran jälkeen kuvien kanssa meillä käymään, ehkä mun pitää yrittää kysellä vähemmän, kun sitä nähtävästi vaivas se kun mä puhuin pelkästään siitä. Mutta kun oon niin innoissani siitä vauvasta <3 vaikka samalla tunnen kyllä kamalaa haikeutta ja kateellisuuttakin. Mä en enää koskaan tuu katsomaan omaa vielä mahassa olevan vauvan kuvaa, en koskaan tunne uuden elämän kasvavan sisälläni. Vaikka tosiaan en tykänny yhtään olla raskaana. On se niin lopullista ajatella ettei enää koskaan. Ei enää koskaan mulle vauvaa, mun lapset on jo tässä. :( surullista..

Tavallaan mä ajattelen että ehkäisykin on sillä tavalla vauvan esto. En varmasti ajattelis niin jos olisin suhteessa. Mut nyt ajattelisin varmaan aina että entä jos olis tullu vauva jos ei olis ollu vaikka sit sitä kondomia. Että ymmärrän kyl niitä uskontoja, missä ei käytetä mitään, ja annetaan jokaisen vauvan tulla. Ehkä se on koko yhteiskunnan kannalta siis parhain että mä en oo koskaan missään suhteessa :D Jos nyt joskus tulis joku sellainen tilanne, pitäisin kyllä huolen että olis tupla tai triplaehkäisy, en missään nimessä haluais joutua tekemään päätöstä mitä tulisin katumaan. Tosi asia on että yksin en vois enempää lapsia pitää. Mun jaksaminen, ja kamala raskausaika, kun sillon muut lapset on niin 'heitteillä' kun en pysty ja jaksa mitään, ja asuminen ja ihan kaikki. Mut vauvakuume ei kai koskaan lopu, ja vauvan kaipuu on varmaan joskus taas tosi suuri, sitten kun D on kasvanut, mä oon vaan niin vauvahullu!

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan :)

Pahoitteluni kun en oo kerennyt kirjottelemaan. Jospa kohta hellittäis tää kiire. Pitäis lisää pienen vauvani kuvia myös. Mutta nopea päivitys nyt ainakin tähän väliin.

ME MUUTETTIIN! Viime viikonloppuna muutettiin Lappeenrantaan (mus siskon naapuriin, ja porukoille kävelymatka) neliöön, eli yhden huoneen isompaan kämppään. Pakkaaminen ja muutto on vieny hirveesti aikaa, ja vielä on täällä järjesteltävää. Kämppä on ihan ok. Tosin niitä korjauksia mitä piti tehdä täällä ennen mun muuttoa kun kämppä oli ollu tyhjänä muutaman viikon, niin ei oltu tehty. Yhteen huoneeseen oli vaihettu vaan tapetti! Rikkinäisiä kaappeja, mitkä piti vaihtaa, ja jääkaappi homeessa, ja kirjotuksia ovissa, mitä siivoojan oli pitänyt siivota ennen mein muuttoa, niin ei ollu kovin mukava yllätys kun tultiin Helsingistä muuttokuorman kanssa ja itkuhan siinä mulle tuli! Mut nyt alkaa nää asiat pikkuhiljaa järjestymään. Tosin ristiäiset on kohta ja uudet kaapit tulee vasta elokuussa.

Ja tietenkin myös on ollut vauvakiirettä <3 D on aivan ihana, se on helppo vauva. Jos B olis ollu tän ikänen kun pitänyt muuttaa, siitä ei olis tullut mitään kun se vaan itki koko ajan. Ja nyttenkin  mun elämä vauvan kanssa on niin helppoa, B on se kuka täällä kiukkuaa ja tekee vaikeeks. Ymmärrän sen että nää muutokset, vauva ja muutto vaikuttaa kyllä B:iin varmasti, mutta se myös tykkää ihan hirmupaljon pikkusiskosta, kuten K:kin, jatkuvasti olis haluamassa syliin, ja halii ja silittää ja antaa pusuja. Itekin annan varmaan joka kerta sille pusun kun nostan syliin, on se niin ihana. Kyllä mä oon onnellinen Daisysta <3

Ja myös netti on juminu niiiiiin paljon! Ja digiboxi myös. Mun laitekirous seuras mua Helsingistä Lappeenrantaan.

Eilen käytiin bussilla lasten kanssa keskustassa. Täällä K jo maksaa bussissa, Helsingissä sais kulkee ilmasin siihen asti kunnes täyttää 7v. Se on yks miinuspuoli täällä. Suurin miinuspuoli on tää MIE. Mähän opettelin puhumaan vielä täällä asuessani mä ja sä, kun en halunnut enää olla mie-ihminen. Kaikkia sillon ärsytti et miks mun täällä pitää alkaa puhuu niin, mut tiesin koko ajan että muutan vielä Helsinkiin. K:lta muuten lähti siellä keskustassa sen kolmas maitohammas! :) Sillä heiluu vielä 7! Poika on varmaan kouluun mennessä aika harvahammas :D

Helsinki oli mulle ihana ja tärkeä, ja tarvitsin sitä silloin. Mutta syyt miks mä muutin, ei enää pätenyt, niin siks palattiin tänne. Jos olisin ollu fiksu olisin muuttanut jo silloin kun aloin odottaa B:ta. Kiitos Helsingille kaikesta ja tulee ikävä, mutta pääseehän sinne käymään. Mulla tuli kamala ikävä Kannelmäkeä viimeisinä päivinä ja itkinkin kun kuljeskelin ja hyvästelin niitä katuja ja puistoja ym. Sain mä Helsingissä asuessani sentään kolme ihanaa lasta ja kosmetologi-tutkinnon. Plus alussa paljon bändien keikka-ja biletyskokemuksia :D Ja siis toi biletys ja keikat oli se mun alkuperäinen syy muuttaa Helsinkiin. Ja sellasta elämäähän en oo eläny noin seitsämään vuoteen, joten parempi asua lähempänä enempiä kavereita ja sukua, kun en kuitenkaan oo pääsemässä keikoille ja bilettää. Mutta sain mä Helsingissä muutamia aivan ihania tosi tärkeitä ystäviäkin! Eniten jään kaipaamaan paria tiettyä tärkeää ystävää, kyllä ne varmaan tietää että ne on mulle tärkeimmät <3 Ja K:n kaverit myös jäi, pari on jo soitellu sille tänne, ihanaa kun nekin jää kaipaa kaveria. K sano puhelimessa että 'en voi nyt tulla kun Kannelmäkeen on täältä pitkä matka, mut äiti sano et tullaan joskus käymään siellä.' musta toi kuulostaa jotenkin ihanalta.

Nää mun aiheet vähän pomppii.. mut niin ne pomppii mulla aina puhuessakin muilla :D Eli Daisy on siis kasvanut hirmuisesti, kuukaudessa oli kasvanut jo melkein kilon ja 5 senttiä! Mun pikkuvauva.. <3 ja kaikkein pienimmät vaatteet ei enää mahdu sille. Pitääkin nyt seuraavaks projektiks ottaa D:n ja B:n vaatekaappi, ja pieniä pois. Ite en oo vielä uskaltanu sovittaa omia vaatteitani, vaikka onneks sain kaikki raskauskilot tästä raskaudesta kokonaan pois noin vaan. Mitä mä puen ristiäisiin..? entä jos en mahdu mihinkään silti? Mahanahka on löysää, ja vaik en uskalla tutkii mun vatsan arpiakaan, niin oon silti huomannu ne vasten tahtoani ja tiiän että ne arvet on haaroittunu tästä raskaudesta :( Kyllähän se surettaa, mut mun tavoite on nyt sit jossain vaiheessa olla tyytyväinen itseeni edes vaatteet päällä. Arpia en tuu varmasti saamaan kokonaan koskaan pois.

Tosiaan nyt on kiire aikaa, pieni vauva, muutto ja ristiäiset, mut sitten lupaan kirjoitella pikkusen useemmin, ja laittaa kuvia vauvasta ja mein uudesta asunnostakin!