Aborteista, tätä mieltä mä oon

Siskon mies toi illalla lainaan mun kummitytön digiboxin, mut omat kaks on siis roskiskamaa, koska tää toimi heti. Sain siis pitkästä aikaa katottua telkkaria, mut erehdyin illalla kattoo jotain ohjelmaa aborteista. Ja siitä tuli vaan paha mieli, ei ollu kovin fiksua kattoa sellasta oma pieni vauva sylissä nukkumassa. Itkuhan siinä tuli kun ihmiset päätti tappaa vauvojaan. Se oli niinkun englannissa ja siellä nähtävästi saa tehdä abortin ennen viikkoa 25 ihan normaalisti, kun täällä se raja on ennen viikkoo 12, ellei oo joku erityistapaus. Täällä on paljon järkevämpi aikaraja, vaikka mä en pidä että sitä sais tehdä ollenkaan ihan vaan huvikseen ilman järkevämpää syytä. Mulle ei riitä se että 'en oo vielä valmis äidiks', elämäntilanne muka ei sopiva, tai että joutuis olla yksin jne. Mä oon aika jyrkkä tän asian suhteen joo. Mut siis siinä puolenvälin aikoihin se on jo vauva! ja aikasemminkin. ja vauvamahakin on alkanut jo kasvaa, ja tuntea liikkeitä ja ties mietä! Musta se on heti vähän niinkun vauva. Siellä joku kun halus abortin, niin tavallaan ihan vaan 'hoiti asiansa' ilman mitään sen kummempia, ja joku kivenkovaa väitti ettei se oo vauva. Tuli niin surkufiilis niiden pikkuvauvojen puolesta. Joku kuka teki just päivää ennen rv 25 sen, sekin joutu ihan vaan niinkun synnyttää pikkuruisen vauvan ja se vietiin muovipussissa pois! jotkuthan varmaan synnyttää noilla viikoilla pikkukeskosen, ja se voi ehkä jäädä henkiin!??

Mulla on tehny ystävä ja muutama kaveri abortin joskus. Mä en haluais vaan ajatella niitä ollenkaan. Tiiän et musta ei oo niille ollu mitään tukea siihen asiaan sillon. Heillä on ollu omat syynsä, ne ei oo ehkä mulle riittäny, niin mun on ollut helpompi vaan työntää asia pois mielestäni. Kun muuten ajattelisin vaan pientä syntymätöntä vauvaa. Ja sen jälkeen kun tullu omia lapsia on vielä entistäkin jyrkempi tän asian suhteen. Oon sanonukin sittemmin kaikille et jos on epävarma että pitääkö vauvan, ei tarvii ees kertoo koko raskaudesta mulle, oon onnellisempi mitään tietämättä asiasta. Sitten haluan kuulla kun vauva on oikeesti tulossa ja sen annetaan myös tulla, ja sillon oon tosi iloinen. Yks hyvä ystävä ilmoitti vähän ennen Daisyn syntymää että odottaa esikoistaan, musta tuntuu että mä oon siitä ilosempi kun se mun kaveri. Mä halusinkin että nyt kun tää mun viimenen vauva kasvaa, niin sitten mulla olis kavereiden pikkuvauvoja keitä aina näkisin. Hän ei taida olla vaan persoonaltaan tällanen asioiden hehkuttaja millanen mä oon, ja puhun ja mietin sit koko ajan raskautta ja vauvoja, kun hän taas ei vielä oikein ehkä osaa ajatella samalla tavalla (en mäkään ollu tällanen ekaa odottaessa) ja haluu että elämässä on muutakin mietittävää kun tää tuleva vauva. Mä en tiiä kyselinkö mä siltä ihan liikaa ja pelkästään vauvasta kun se tuli nt-ultran jälkeen kuvien kanssa meillä käymään, ehkä mun pitää yrittää kysellä vähemmän, kun sitä nähtävästi vaivas se kun mä puhuin pelkästään siitä. Mutta kun oon niin innoissani siitä vauvasta <3 vaikka samalla tunnen kyllä kamalaa haikeutta ja kateellisuuttakin. Mä en enää koskaan tuu katsomaan omaa vielä mahassa olevan vauvan kuvaa, en koskaan tunne uuden elämän kasvavan sisälläni. Vaikka tosiaan en tykänny yhtään olla raskaana. On se niin lopullista ajatella ettei enää koskaan. Ei enää koskaan mulle vauvaa, mun lapset on jo tässä. :( surullista..

Tavallaan mä ajattelen että ehkäisykin on sillä tavalla vauvan esto. En varmasti ajattelis niin jos olisin suhteessa. Mut nyt ajattelisin varmaan aina että entä jos olis tullu vauva jos ei olis ollu vaikka sit sitä kondomia. Että ymmärrän kyl niitä uskontoja, missä ei käytetä mitään, ja annetaan jokaisen vauvan tulla. Ehkä se on koko yhteiskunnan kannalta siis parhain että mä en oo koskaan missään suhteessa :D Jos nyt joskus tulis joku sellainen tilanne, pitäisin kyllä huolen että olis tupla tai triplaehkäisy, en missään nimessä haluais joutua tekemään päätöstä mitä tulisin katumaan. Tosi asia on että yksin en vois enempää lapsia pitää. Mun jaksaminen, ja kamala raskausaika, kun sillon muut lapset on niin 'heitteillä' kun en pysty ja jaksa mitään, ja asuminen ja ihan kaikki. Mut vauvakuume ei kai koskaan lopu, ja vauvan kaipuu on varmaan joskus taas tosi suuri, sitten kun D on kasvanut, mä oon vaan niin vauvahullu!