Oon taas miettinyt sitä millasen poikaystävän haluaisin ja kirjotellut listaa uusiksi. Aikasemmin oonkin tänne jo jonkun listan laittanu. Mut laitan nyt vielä uudestaan, kun tykkään tehdä listaa tästä asiasta, vaikka suurin osa onkin varmasti samoja :D
Ja siis todellakin tässä on kuvailtu sit vaan se mun UNELMAMIES, joten tiiän kyllä ettei tosi elämässä sellasta tuu löytyy ja on sit valmis joustamaan valinnoissa, tärkeintä olis vaan saada se joku fiilis, mikä nyt on mulle edelleenkin vielä mysteeri.
Ja tiedän kyllä sen että oon ite sitoutuminkammoinen ja tunnevammanen (tää meneekin tosi ristiriidassa sen asian kanssa että kovasti haluasin kuitenkin poikaystävän).
(kuva Facebookin sivuilta, kuvan ylhäällä näkyykin ton sivun nimi)
Tää sopii mulle vaan aika täydellisesti :D
Mutta nyt sitä listaa, mikä on kyllä aika pitkä :D
- Viiden vuoden tarkkuudella mun ikänen, mielummin siis lähempänä kolmea kun neljää kymmentä. Ja jos joustan niin mielummin alaspäin, enemmän osaisin kuvitella itseni nuoremman kuin reilusti vanhemman kanssa. Samanikäinen tietenkin olis paras.
- Suomea puhuva suomalainen. Tai ehkä joku aasialaisen näköinen, vaikka puoliks japanilainen tai korealainen kundi vois olla kans söpö..
- Hyväksyy ja osaa ymmärtää sen, ettei mulla ole juurikaan vapaata. Että sinne minne mä menen, niin yleensä lapset tulee myös mukana.
- Asuu lähellä eli Lappeenrannassa. Mulla ei oo autoa eikä oo tarpeeks vapautta liikkua kauan/kauas.
- Tykkää musiikista, ehkä jopa myös soittaa itse jotakin soitinta. Mutta kuitenkin niin että on joku musiikkimaku, eikä vain että 'kaikki käy'.
- Haluaa naimisiin ja lapsia. Sillä mielellään olis muutenkin jo itselläänkin lapsia, tai muussa tapauksessa on tosi lapsirakas ja jo jollain tapaa valmiiksi tottunut lapsiperhe-elämään
- Puhelias. Ei epäsosiaalinen, jotenkin syrjäytynyt, erakkomainen. Ei tarvitse alkoholia siihen että pystyy juttelee ihmisten kanssa, mutta ei täysin absolutisti, jotta vapaan koittaessa vois mennä sen kanssa joskus vähän bilettää.
- Sellanen kenellä on omia mielipiteitä, muttei tarvii päteä joka asiassa.
- Kiltti, muttei liian kiltti. Osaa olla empaattinen.
- Ei kiroile paljon, ja lasten seurassa osaa pitää kiroilun ainakin ihan minimissä. Ei siis tosiaan tarvitse tunkea kirosanaa joka lauseeseen.
- Ei tupakoi.
- Ei välitä mun ruokavaliosta (tai sen puutteesta), ei ainakaan valita siitä ja yritä puuttua siihen, koska en mäkään aio kieltää sitä syömästä eläimiä -oma valinta.
- Persoonallinen, myös ulkoisesti.
- Ei oo rasisti.
- Ei oo ahne, itsekäs, oman edun tavoittelija, kiittämätön jne..
- Ei skorpioni. Ja en tiedä pystyisinkö kuvittelemaan itseäni 24/7 kaksosen, vaa'an tai härän kanssa. Mieluiten jousimies, oinas tai leijona.
- Ei puhu paljon rahasta, eikä se senkään mielestä oo mitään tärkeimpiä asioita.
- Ei puhu naisista halventavasti eikä kohtele niitä sellai eikä pidä toista itsestäänselvyytenä ja itsensä 'palvelijana'.
- Mielellään ei lemmikkejä, koska meillä allergiaa ja keskityttäis mielummin lastenhoitamiseen.
- Sillä on joku mielenkiinnon kohde tai harrastus.
- Ja sit musta olis tosi kiva jos oltais ihan vaan keskenämme ilman mitään sukurasitteita. Tietysti ohimennen joskus pitäis nähdä toisen vanhempia eikä se olis kummallekaan ongelma, mutta jotkut perhepäivälliset (salkkarien Helenan tyyliin :D ) ei todellakaan olis mun juttu. Että sillä tavalla itsenäinen.
- Sopivan tyylinen + ne muut ulkonäköjutut, joista alkaa kohta toinen lista :D
- Tietysti se, että se tykkää musta tällasena outona omana itsenäni
- Tykkää antaa läheisyyttä ja pitää yhteyttä, mutta niin että sillä on omakin elämä ja omia kavereita.
- Työ (tai koulutus) ei oo sillä tavalla tärkee, että mitä tekee työkseen, kunhan itse viihtyy siellä. Eikä oo pakko ees olla just nyt töissä, mut kunhan ei oo ihan elämäntapatyötön.
Ulkonäköjutut:
- Ei treenaa lihaksia, on normaalin kokoinen. Voi olla isohko, tai luonnostaan hoikahko, mutta tosiaan ei treenivartaloa (tulis alemmuuskompleksi :D ) eikä sairaalloisesta laihuudesta tai lihavuudesta kärsivää.
- Tukkaa täytyy olla. Ei siis kalju. Ulkonäköasioista hiukset ja vaatteet on tärkein. Eli pitkä tukka tai osittain pitkä tukka ja mielummin niin että tykkää pitää niitä rokisti pörrötettynä eikä hevisti vaan alhaalla. Tumma tai vaalea, mielellään värjätyt. Harvalla on luonnostaan kivan väriset hiukset.
- Ei sellasta isoa levitettyä korvareikää tai muita outoja lävistyksiä.
- Tatuointaja saa olla, muttei päässä eikä muutenkaan ihan täynnä niitä. Ei oo pakko olla yhtään tatuointia.
. Ei partaa ja viiksiä. Tai sitten vaan joku pieni huoliteltu parta.
- Ei aknea.
- Rocktyylinen, eli mustaa vaatteissa. (keinonahka, ketjut, niitit, musta kynsilakka ja muut hilpetöörit plussaa)
- Mä olisin niiiiiiin onnellinen miehestä kuka tykkää ees joskus käyttää kajalia <3 <3 <3
- Luulen, että mun tyyliin olis enemmän söpö kun komea tai hyvännäkönen. (mut ei ruma :D )
- noin 168-188cm pitkä
(kuvat Googlen kautta)
Toistan vielä, että tiiän kyllä ettei tollaista ainkaan helpolla löydy (plus että sen lisäks mun pitäis olla sen tyyliä!), mutta tossa on lueteltu kaikki mun ihannemiehen ominaisuudet, joten tosi elämässä kyllä niistä joustaisi tarpeen mukaan. :)
Tärkeintä olis että mies on saatavilla (vapaa, musta kiinnostunut, ei olisi välimatkaongelmaa), sopivan tyylinen ja persoonallinen, sopivan ikänen ja se että se sopii lapsiperheen elämään ja se että saisin siitä sen 'jonkun tunteen'.
Mä todellakin odotan et saisin jo pian jonkun halikaverin. Ei oo reiluu jos joudun odotella sellasta ihmettä loppuelämäni. Monet seurustelee monta kertaa elämänsä aikana, niin miks mä en vois edes kerran??
Onneks mulla on edesn mun lapset, B:ta on kiva halia kun se ei yleensä rimpuile pois, mutta riittääkö se ikuisesti että ainoat keltä saa mitään läheisyyttä on omat lapset? Mulla on usein sellanen turha-fiilis, mihin tosiaan uskoisin että poikaystävä auttais. Mutta mun tosiaan pitäis saada myös jotenkin purettuu tätä mun suojamuuria. Mä pystyn kyllä helposti tutustuu keneen vaan, ja ajattelen et oon kuitenkin suhteellisen sosiaalinen ja ekstrovertti, mutta toi tunnehommeli on mulla kyllä vähän jäissä. Varmaan joltain osin tää on 'lapsuudesta' ja joltain osin siks koska en oo koskaan saanu ketään kenet olisin halunnut. Usein mietin et miltä tuntuis et joku tykkäis ja välittäis musta. Tytöille ehkä oon jopa rakas, ja toivottavasti K:llekin, mut en oikeestaan usko että muille niinkään. En oo juurikaan tuntenu oloani rakastetuks. Siks oonkin sitä mieltä että vaikka K olis sellanen ettei sitä kiinnostais tollaset höpinät ja vastais vaan että no aijaa, niin silti sille on tärkeetä että se kuulee säännöllisesti että on mulle tärkeä <3