Mä tiiän kyllä että lupasin itselleni uuden paremman asenteen kaikkeen. Mutta valitettavasti ei se oo onnistunu. Ehkä päivällä on parempi fiilis, mutta ei mikään poista sitä tosiasiaa että illalla tulee aina kauheen ankee fiilis kun on yksin. Kun lapset on käyny nukkumaan, ja itse en osaa mennä kun vasta tosi myöhään nukkuu, niin on niin hirveen yksinäistä, että itku saattaa tulla. Enemmän tältä tuntuu vielä näin viikonloppuisin kun viikolla. Viikonloppuisin kun muilla on ehkä normaalia enemmän menoa ja seuraa, niin en viitsi häiritä sillon puhelinsoitoillakaan. Ymmärränhän mä sen että muilla on oma elämä, vaikka itsellä se olisikin kovin vähäistä. Mut jotenki tuntuu et miks ees juttelisin kellekään, jos mulla ei oo muuta kerrottavaa kun se että on tosi tylsää. On paha mieli kun on aina yksin. Miten kukaan koskaan haluais vapaaehtoisesti liittyy mein elämään aktiivisesti (eli se poikaystävä!) kun tää on tällasta?
No onneks mulla on ees mun lapset, etten ihan kokonaan yksin ole. <3
(yks lapsista ei hirveesti halua kuvattavaks)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti