B Frozenin Elsana 5-v syntymäpäivillään
Kuvia B:n synttäreistä ja niiden tarjoiluista
B sai myös Frozen aiheisia lahjoja;
Elsa, Kristoff ja Anna -Barbiet, sai myös Olaf ja Sven pehmolelut.
D oli pukeutunut pikkusisko Annaksi
K: ei oikein kiinnostanut tulla kuvatuksi tuona päivänä
Käytiin tänään markkinoilla, olin pettynyt kun ei sieltä löytynyt sellaisia neulottuja pääkallokuvioisia villahousuja, kun nää mitkä oon aikasemmin ostanut, niin on haaruksista jo risat. Miten mä nyt selviin talven??? Mä en oo ollenkaan housuihmisiä, mulla on aina hame tai mekko, ja noi villahousut olisin tarvinnut talvella korvaamaan sukkikset/leggingsit. Niin ja sitten niissä markkinarinkeleissä on tietenkin aina kananmunaa.. Sit ne sieltä kojuilta huutaa miljoona kertaa että täältä rinkeliä ostamaan tai muuta vastaavaa. Pitäis varmaan laittaa itseensä joku kyltti että emme syö kananmunaa/liivatetta. Siis huudelkoon vaan vapaasti, mut ite ei jaksais joka kojulla vastata siihen, että joo ostaisin, jos siinä ei olis munaa. Päästiin mun isän kyydillä sinne, ja B:llahan on matkapahoinvointia, niin oksensi autossa muutaman kerran. Voi pikku ressukkaa, on tollanen varmasti inhottavaa. Osataan kyllä varautua jo asiaan, ja laitan sille aina pahoinvointirannekkeet ja otetaan ämpäri syliin ja paperia mukaan.
K:lla on mennyt koulussa hyvin, on saanut kokeista kymppejä, kymppi miikkoja ja yks ysi plus on tullut. Ollaan kyllä yhdessä paljon luettu kokeisiin. Näillähän ei ollut ekalla ja tokalla luokalla ollenkaan kokeita, vaan ne on alkanut vasta nyt kolmosella. On kyllä tuntunutkin että nyt on kokeita melkein joka viikko.
Mä oon miettinyt et mikähän mussa on vikana, onko joku geenivika tai sellanen, kun musta on tullut tällanen outo yksinäinen. Siis mun vanhemmat on edelleen naimisissa, mun sisarukset on ollu vakavissa suhteissa siitä teini-iästä lähtien, ja mä en niinku ikinä. Pakko mussa on olla joku virhe. Sit kun oon joillekin puhunu tästä, niin kaikki on yleensä et ei ne oo ees tienny et mä haluaisin ketään. No tietenkin haluaisin seuraa, jos vaan tulis jotain sopivaa vastaan. Etsimällä sitä en oo löytäny. Miks ihmeessä haluaisin olla ikuisesti yksin, etenkin kun selkeesti mua jo niin kyllästyttää tää ikuinen yksin oleminen. En varmasti olis sellasta tyyppiä et olisin sit ihan koko ajan, kaiken vapaa-ajan sen jonkun kanssa, kun varmasti sit alkais ahdistaa. Mutta ees jotain... mut ei sellasta väkisin mistään saa. Hyvin hyvin hyvin vähän nään ketään kavereita, oikeestaan vaan sillon kun Helsingistä tai jostain joku tulee tänne, mut ei noi Lappeenrantalaiset kai vaan koskaan haluu nähä ketään -tai ainakaan mua. B:n kummi, mun ystävä, oli täällä alkuviikosta. Kerron nyt mikä on ollu paras hetki mun elämässä varmaan vuoden sisällä. Oltiin viemässä mun kirppistavaroita kirppikselle myyntiin, ja K:n harrastus oli ja sen kaveri mukaan, niin ei oltais kaikki mahduttu mun kaverin autoon. Sain tytöt siks aikaa mein porukoille, joten kun oltiin heitetty kirppis ja haettu pojat ja viety harrastukseen, niin meillä oli siinä 55min vapaata! Siis ihan ilman yhtään lasta! Käytiin sinä aikana minttukaakaolla (saa alkoholittomana) kukossa ja juteltiin ja ilmeiltiin kameralle ja katottiin tinderistä miehiä (mulla ei oo tinderiä, koska mulla on alkeellinen kännykkä). Siis noin tavallista, mutta toi vajaa tunti mun elämässä oli niin ihanaa ja rentouttavaa ja olo oli niin parempi ja kaikkee. Monelle toi on niin arkipäiväistä, voi tehdä tollasta melkei millon vaan haluaa, mut mulle se oli auttamattomasti täysin luxusta! Kyllä sitä vois pienestäkin olla onnellinen!
Mä oon välillä kyllä kans tosi jääräpää -mutta mun mielestä mulla on siihen hyvä syy. Yks tuttu (en nyt täs tarkemmin kerro) kun eros keväällä ja parin viikon jälkeen löysi uuden miehen, niin mähän en oo suostunu ees tapaa sitä miestä. Jos tulee kadulla vastaan, käännyn melkein pois, oon kun en huomais. Eikä nähdä melkein ikinä enää vaikka on niin läheinen se nainen, mutta kun se on niin harvoin enää ilman sitä miestä. Tiiän et tää on varmaan kaikkien mielestä tyhmää ja miettii et vaan miks ihmeessä. Mutta kun musta sen ei olis pitäny edetä niin nopeesti ja jos kuitenki kohta eroo jne. Mutta oikea syy on tosi itsekäs: mä vaan oon niin katkera ja kateellinen. Tuntuu etten koskaan haluu tavata enää kenenkää 'uutta' miestä jonka ne on saanu tosi helposti heti edellisen perään. Eli pysyköön kaikki nyt ikuisesti sen kanssa kenen kanssa ollu tähänkin asti. Musta on äärimmäisen epäreilua että jotkut (niinku mä) on aina yksin eikä saa koskaan ketään vaikka kuinka etsis, ja toiset saa heti kun haluaa tyyliin sormia napsauttamalla. Jos mä en oo tavannut ensimmäistäkään omaa, niin en jaksa ikuisesti tavata muiden toisia, kolmansia -viidensiä jne.... Mun pitäis saada ensin ite tavata mun ensimmäinen, ennenkun pystyn etenee tässä asiassa! On tosi tyhmää, ja tiiän miten idioottimaiselta tää myös kuulostaa, mut näin se nyt vaan valitettavasti on.
Hei, sun pitää ehdottomasti ainakin vierailla vaikka suomi24:n (tms.) treffipalstalla ja tehdä sinne oma profiili! Nykyisinhän kaikki tutustuvat netissä (mukaan lukien minä ja mieheni), vaikkei sitä kehdatakaan tunnustaa. Kyllä siellä netissä muitakin on kuin pelkkiä nörttejä ja sekopäitä jos sitä pelkäät, että kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla! ;-)
VastaaPoistaBy the way, olisi tosiaan mukava lukea useamminkin näitä värikkäitä ja mielenkiintoisia päivityksiäsi, ehtisitkö millään vaikkapa edes kerran viikossa? ;-)
Mä oon ollut (ja ehkä oon nytkin, en vaan enää käy siellä) suomi24:n treffeissä, mut ei sieltä kyllä oo löytyny mulle mitään valitettavasti. Mulla ei oo sieltä mitään hyviä kokemuksia. Kaikki hyvät on varmasti jo varattu :D Ei musta se kuitenkaan tapaamispaikkana oo sen kummempi/hävettävämpi kun mikään muukaan. Mä oon ite tällanen ehkä jotenkin outo tyyppi, niin ei varmaan kovin moni ees tosissaan haluas ketään munlaista :D
PoistaJotain muuta kun suomi24 voisin kyllä kokeilla, ehdotuksia saa kertoa :)
Se tinderkin olis kiva ja siellä ei ainakaan tulis niitä kuvattomia profiileja vastaan, niinku suomi24:ssä niitä on ihan liikaa, ja kyllä se on aina tosi pettymys jos alkaa kuvattoman kanssa juttelee ja sit se onkin jotenkin ihan vääräntyylisen näkönen.
Kiitos, ja ihanaa kuulla että jotain kiinnostaa mun höpinät, täytyy ehkä yrittää tsempata itseäni tän kanssa :)