1.9.2015

Selvennykseksi uteliaille

Tässä on nyt joitain asioita, mitkä häiritsee mua siinä, että jotkut ketkä ei tunne mua, niin luulee tietävänsä asioista. On se aina inhottavaa joutua juorujen kohteeksi etenkin kun totuutta väritellään. No, onneks mä oon tottunu siihen eikä tuntemattomien mielipiteet kiinnosta. Mut jos tuntemattomien on pakko selitellä netissä asioita mitkä ei pidä paikkaansa niin tunnen tarvetta selventää asiaa.

Ensiksikin mun lasten nimien inhottava arvostelu ei liity mitenkään siihen millaisia valintoja oon tehnyt. Mä en itse koe tarpeelliseksi arvostella muiden lapsissa mitään asioita. Viattomia toiset täällä aikusten julmassa kritiikkimaailmassa. Itse olen ylpeä omien lasteni nimistä ja mulle ne tuo vaan positiivisia mielikuvia. Ja luulen, että jokaisella muullakin vanhemmalla on sama juttu omien lastensa nimistä.

Ja myöskään älkää yleistäkö, että olisi ollut yksiselitteinen tapa saada kaikki lapset. Olen ennenkin sanonut, että jokaisen lapsen kohdalla olisi eri tarina enkä kenenkään kohdalla ole huijannut miehiä. Miehet on ollut ihan yhtä tyhmiä ja vastuuttomia kuin minäkin (tai sitten tietoisia asiasta tämän viimeisen lapsen kohdalla halustani saada lapsen ja hyväksynyt sen).

"Se on mennyt tietoisesti baariin etsimään miestä ovulaation aikaan ja tarkoituksella halusi myös olla ilman ehkäisyä ja varmuuden vuoksi useampana päivänä. Kaikki hänen lapset ovat saanut alkunsa niin että tietoisesti mennyt etsimään siittäjää"
"Tekee lapsia tolla tyylillä!"
Siis anteeks millä tyylillä??? Mitä te mistään tiedätte? Nähtävästi kukaan ei tiedä mistään mitään vaikka oon useemman kerran yrittänyt korjata näitä vääriä luuloja! Mua ottaa päähän kun tuntemattomat kirjottelee ihan vääriä tietoja ja sitten varmaan kaikki ketkä lukee niiden juttuja niin luottaa näihin sanoihin.

En ole ainuttakaan lasta tehnyt niin, että kieroilen ja menen baariin pokaamaan sopivaan aikaan! Viimeistä kuumeillessa kyllä vitsailin tekeväni niin muttei siihen ollut tarvetta. Toi on nyt vissii monelle jäänyt päähän ja niistä on kivaa puhua ympäri internettiä että olisin kaikki lapset tehnyt niin. Jännä vaan miten jotkut väittää tietävän miten asiat on... Eikä asiat kuitenkaan ole ollenkaan niin.

Kaikkien isistä myöskään ei ole epäselvyyttä. Ja keskimmäisen (varma) isä tietää kuinka 'kamalan hirveän' nimen olen tytölle antanut. Meidän perheessä ei vain ole isiä kuvioissa, syytä sen kummemmin selittelemättä, tai edes tietämättä.

En ole ylpeä kaikesta menneisyydessäni, mutta sille ei enää muuta voi kuin keskittyä nyt tähän hetkeen ja tulevaan ja yrittää nyt parhaani. Lapseni on mulle kaikki kaikessa, enkä todellakaan toimi missään asiassa niin että tiedostaisin tekeväni heille jotakin huonoa. Tottakai mä haluaisin tavallisen perheen missä on nainen, mies ja yhteiset lapset. Mutta se ei kaikille ole mahdollista. Olen kiitollinen siitä, että nyt edes esikoinen saa mahdollisesti isän elämäänsä.


Terveisin: 'ihan kamala lutka'

ps. tällä lutkalla tulee tänä viikonloppuna 4 vuotta täyteen 'selibaattia'

2 kommenttia:

  1. Jälleen kerran sain tippalinssissä lukea postaukset, sillä mä en pysty kertakaikkiaan ymmärtämään miten julmasti voi näin hyvästä ihmisestä ajatella. Oon tuntenut Nanun 9 vuotta, jonka aikana meistä on tullut hyvin läheiset ja veikkaan että tunnen Nanun paremmin kuin kovin moni muu. Olen myös ylpeä keskimmäisen lapsen kummitäti eikä mitään hävettävää pikkuisen upealuonteisen tytön nimestä. Itse kullakin ihmisellä on varmasti ollut erilainen nuoruus, kun on aikuisuus. Joillakin se menee äärilaidasta toiseen ja joillakin tasapaksusti ja kevyesti sen kummempia muutoksia tapahtuen, joten usein rajojaan kokeilleet joutuvat opettelemaan elämään nuoruuden valintojen mukaisesti, vaikka se ei olisi helppoa. Minkälainen hatunnosto pitäisi jos tästä antaa esimerkiksi Nanulle, joka elää joka ikinen päivä pelkästään lapsilleen? Vaikka mieli hamuaa täysillä saavuttamaan niitä asioita, joista ei ole vielä kokemusta, niin AINA lasten ehdoilla. Se on kunnioitettavaa, eikä näin kovin monessa perheessä taida olla. Nanun lapset voivat niin hyvin kuin pienet lapset voivat voida - heillä on vain rakastavia ihmisiä ympärillään.
    En taida oikein ymmärtää edes mitä asiaa niin kovasti tuomitaan Nanun elämässä, nuoruutta? Aika monen nuoruudesta löytyy tuomittavia asioita, mutta Nanu taitaa olla yksi niistä arvostettavista henkilöistä, joka tuo ne esiin ja pysyy tekojensa ja sanojensa takana ja elää ja kestää seuraamukset. Mä näen ja tunnen hyväsydämisen, iloisen, persoonallisen, avoimen ja täydellisen ystävän, jonka näin myös heti 9v sitten, eikä mun ihmistuntemus mennyt ollenkaan pieleen, eikä muuttunut matkan varrella mihinkään. Voin myös kertoa, etten ollut kovin iloinen kuullessani hänen hankkivansa kolmatta lasta ja siihen aikaan meidän välit on ollut kaukaisimmat mitä ne on näiden vuosien aikana olleet. Raskaustestin näyttäessä plussaa ajattelin että selvä juttu, hän sai mitä maailman eniten toivoi ja onnittelin. Ei tämä raskaus ja lapsi muuttanut mun elämää millään tavalla, miksi mun piti alunperinkään hermostua asiasta. Pidän huolen omista asioistani, kuten myös Nanu. Ymmärrän toisia, kun asiat kerrotaan kuten ne oikeasti ovat. Koska mä elän mun omaa elämääni kuten haluan, en näe mitään syytä lähteä arvostelemaan muiden tapaa olla ja tehdä asioita, en edes jaksaisi. Miksi kukaan jaksaa ja viitsii tehdä niin. Onko omassa elämässä jokin puute?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sä ♡ Tuli ihan itku tästä miten ihanasti sanot musta.
      Mutta tosiaan sä tunnet mut. Nämä eivät. Joten ei tarvii sen enempää miettiä kumman mielipiteet merkitsee mulle enemmän. ♡

      Poista