Kannattaa miettiä tarkkaan haluaako teiniäidiksi :)

Nyt on uutisoitu Rovaniemen teiniäitibuumista, ja mäkin oon törmännyt nyt tähän aiheeseen myös muissa blogeissa. Moni haluaa sanoa mielipiteensä, ja eihän siinä mitään pahaa oo niin miksen mäkin kertoisi omia ajatuksiani aiheesta. En kyllä ollut ikäni puolesta teini, mutta mieleltäni olin aivan varmasti. Aina oon viihtynyt nuorempien kanssa ja ollut ikäistäni lapsellisempi, varmasti oon vieläkin, ja kyllä mun elämä oli silloin vasta aluillaan ja jäi kovasti kesken kun 21-vuotiaana tulin raskaaksi, ja ensimmäinen lapseni ehti syntyä vielä ennen kun täytin 22-vuotta. Mutta mua aina luultiin nuoremmaksi. Alussa kuuli niin paljon juttuja, eihän sitä ehkä ajatellut että olisin jo ehkä jopa oikean ikäinen, kun ulkonäkö, olemus, ajatukset, kaikki oli kuitenkin kuin teinillä. Jotkut luuli mua lastenvahdiksi kun työnsin vaunuissa esikoistani, neuvoja tuli tietenkin joka puolelta, kun eihän noin nuori voi osata mitään, ja voi apua vielä suurempi haloo siitä että olin ihan yksin. Mun vanhemmat ja sisaruksetkin oli eri kaupungissa, eikä siis kovin suurena apuna. Musta tosiaan tuntuu että oon vasta tänä vuonna kasvanut 'aikuiseksi', ja mullahan on nyt kolme lasta joista esikoinen on täyttämässä 9 vuotta!

Siis pointtina se, että vaikka miten on vauvakuume ja pitää lapsista ja tulee niiden kanssa toimeen, mikään ei valmista äitiyteen, ei mikään. Kun kuulee että 'tunnen olevani valmis äidiksi iästä huolimatta', mä en itse usko sitä että kukaan voi olla valmis, vaan siinä sitä raskauden ja lapsen myötä kasvetaan pikkuhiljaa. Mulla kesti tää 'olen valmis'-prosessi siis ehkä 9 vuotta, kun kasvu alkoi sillon helmikuussa 2005 kun tulin raskaaksi, tai ehkä huhtikuussa tai toukokuussa, kun tajusin olevani raskaana, ja kun olen vasta tänä vuonna alkuvuodesta oppinut ajattelemaan kuin aikuinen. Aikaisemmin se oli just sitä vauvakuumetta ja voi kun vauvat on niin söpöjä ja ihania. Vaikka tiesi aina että elämä muuttuu ja joutuu tekee uhrauksia, niin silti tunteet toimi pääosassa, nyt vasta on tullut mulla järki peliin.

Olet sitten iältäsi teini, tai mieleltäsi teini, tai erittäin järkevä ja aikuismainenkin, niin on se aina uusi asia jos sitä ei ole itse ennen henkilökohtaisesti kokenut. Mikään ei valmista täysin totuuteen, vaikka miten tietäisi asioista. Noh, itse suosittelisin (eihän kenenkään tarvii kuunnella mua) toimimaan vasta sitten kun järki on tunteita enemmän pelissä mukana.

Mullehan oli tosi ok vaan saada vauva yksin, mietin että niin on jopa parempi kun jonkun muun kanssa joka haluais päättää asioista, nyttenhän saan päättää nimen ihan itse, ja pukea ne kuin haluan, ja mennä ja tehdä niiden kanssa mitä haluan, ja entä jos olisinkin ollut jonkun kanssa ja se ei olisi suostunut siihen että lapsistani tulee kasvissyöjiä. Vaikka mitä ehkä aika lapsellistakin asiaa sillon mietin mulle tärkeimpänä. Ajattelin että hyvin mä pärjään ilman miestä, unohdin sen että mitä lapsi joutuu kokemaan ilman isää. Toki yksinhuoltajuus on nykyään yleistä ja hyvin pärjätään, mutta kyllä se olisi hyvä yrittää ajatella niin että jos mahdollista niin edes yrittäisi tarjota lapselle ehjän perheen, kaksi vanhempaa. Onhan meilläkin ehjä perhe, koska ei tästä ole mitään pois irrouttautunut missään välissä, vaan on ollut ihan alusta asti näin. Suosittelisin todellakin odottamaan kunnes on ehjä ja toimiva parisuhde, koska mua kaikkein eniten kaduttaa se, että mulla ei oo antaa lapsilleni itseni lisäks toista vanhempaa. Uskon että muutenkin nuoret parit eroaa useammin ja helpommin kuin jonkin verran vanhemmat. Joskus huomasin omista tutuistanikin että melkeinpä kaikki oli eronneet ennenkuin lapsi ehti täyttää yhtä vuotta. Harmi juttu, mutta noin se taitaa usein olla.

Kyllä kannattaa odottaa oikeaa aikaa, ehtii niitä lapsia myöhemminkin hankkia, kun on ensin saanut elää omaa nuoruuttaan. Tosin liian vanhaksikaan ei kannata tietenkään sitä jättää, koska naisen hedelmällisyys alkaa heiketä joskus 30-35 vuotiaana, kunnes lopulta loppuu kokonaan sitten ehkä noin 50-vuotiaana(?), niin liian myöhään se voi sitten olla jo tosi vaikeaa tulla raskaaksi, ellei melkein mahdotontakin. En ehkä ajattelisi että olis järkevää jättää ainakaan ensimmäistä lasta noin myöhäiseksi. Eli jos 15v on turhan aikaista ja 35v myöhäistä, niin oliskohan se paras ikä sit noin 25v. Nyt sitten kaikki miettii ettei oo olemassa parasta ikää saada lasta, no varmasti monella tapaa sekin pitää paikkansa.

Mulla on tosi usein ikävä entisiä aikoja kun sai sekoilla kavereiden kanssa. Ja mikä ehkä jopa inhottavin asia vanhemmuudessa, että erittäin monet sanoo että kaverit katoaa siinä kun itse saa lapsen, näin kävi mullakin ja tosi tosi monella keitä tiedän. Silloin ei enää ees pyydetä minnekään, eikä varmaan kiinnosta kyläillä sellaisen kaverin luona kellä lapsi pyörii vieressä. Niinhän se on eri elämänvaiheissa olevilla, silloin ei enää ymmärrä yhtä hyvin toista, ei kiinnosta samat asiat, näkemin vähentyy, ja pikkuhiljaa jää kokonaan. Mulla on hirvee ikävä mun entisiä ystäviä. Jotkut parhaat ystävät on nykyään enää lähinnä moikka-tuttuja ja tää surettaa paljon, en olis halunnut näin. Noh, jos on joku buumi, niin sillon ehkä jos koko kaveripiiri haluaa raskautua niin ehkä sillon helpommin kyllä säilyisi kavereina. Mutta usein kyllä kaveritkin häviää, kun vauva tulee, ootteko siihen valmiita? Siihen mä en olis valmis vieläkään.

Tietenkin silti omat lapset on maailman ihanimmat ja rakkaimmat <3 enkä niitä kadu, eikä varmaan kovin moni muukaan 'väärään aikaan' lapsia saanut, mutta ei pidä kiirehtiä näin tärkeän asian kanssa, siinä oma elämä joutuu väkisinkin väistymään rosi paljon, muuttuu aivan totaalisesti, kun lapsi tulee. Vaikka itse en ajattele mitenkään huonosti teinejä kohtaan, teiniäitejä kohtaan ei ole mitään typeriä ennakkoluuloja, oon tykännyt kaikista sellaisista keitä tunnen, oon tavannut, tai keistä olen lukenut, ja suurin osa pärjää aivan loistavasti, niin silti kannattaa harkita tarkkaan.

Noniin lapset; olkaa fiksuja ja muistakaa ehkäisy, abortit ei varmasti olis kiva juttu kellekään. Muistakaa pitää hauskaa ja elää omaa ihanaa stressitöntä elämää vielä jonkin aikaa!

p.s. En kyllä oleta että kovin moni lukis täältä ees mun höpinöitä, mut musta on vaan kivaa ilmaista mielipiteeni asioihin mitkä itseäni kiinnostaa ja mistä ehkä jotain tiedänkin. Pääasiassahan mä oon täälläkin kirjoitellu vaan itselleni ja omaksi huvikseni. :)