Ei kai vaan taas?? Vauvakuume??

Mikähän mua oikein vauvaa?? Eikun siis mikä mua vaivaa? Miten mä en koskaan pääse siitä tunteesta eroon?? Mutta tänään on ollut tosi vauvallinen päivä. Tänään sain tietää että yks tuttu on saanut pojan, ja että yks tuttu (lue: puolitutut Facebookista) on raskaana. Ja kaverin (no se sentään on kaveri, ellei jopa ystävä) vauva on tänään kuukauden. Tämä nyt synnyttänyt oli mulle täys ylläri, ite en tosiaan osais olla koko raskautta kertomatta vauvan tulosta Facebookille :D Tällaisina päivinä kun tulee vauvauutisia suunnasta jos toisestakin niin ei vaan pysty taas käsittelee ollenkaan omaa vauvakuumetta, apuaaa!!

Ja sunnuntaina kun vilkaisin sanomalehteä (eli pelkästään syntyneet vauvat) niin vauvoja oli syntynyt ehkä noin 15kpl vai alle sinä aikana niin tiesin niistä äitien ja isien nimistä peräti neljä! Siis en hyvin, mutta ollut tyyliin samalla luokalla, tai samassa jossain muussa, tai kaverin luokalla ja nähnyt joskus. Mutta kuitenkin. pikkasen surettaa että muut saa vauvoja ja mä en enää. Nähtävästi just nyt muilla mun ikäluokassa on menossa tää ihana vauvan saamisaika, ja mulla se on jo mennyt ohi. Mulla mun tutut on yleensä ikähaarukalla mua vuotta vanhempia - mua viisi vuotta nuorempia, oon aina viihtynyt oikeestaan paremmin mua nuorempien kun mun ikäisten tai vanhempien kanssa. Mutta siis vaikka mun nuorin täyttää tänä vuonna 8v, niin ei läheskään kaikki mun ikäiset oo vielä tehnyt kun nyt ehkä ensimmäisen lapsen. Jotkut ei yhtään. Suurella osalla on nyt vasta alkanut tai alkamassa vauvakausi, ja mä oon sen vähän niinkun elänyt jo. Se surettaa, koska se on ehdottomasti elämän parasta ja antoisinta, rakkainta ja ihaninta aikaa. Mulla on suuri vauvan kaipuu. Etenkin aina se oma vauva. Ei se toimi niin kun suunnittelee, että no sitten hoidat ja käyt katsomassa muiden vauvoja. Mulla se ei toimi yhtään, pikemminkin tuo vaan mulle entistä pahemman mielen. Miten pitääkin olla niin itsekäs että ajattelen aina MUN! :D noh, en mä tarkotuksella.

Ekaa kertaa ulkona omat jalat maassa!

Käytiin tänään ekaa kertaa ulkona niin että D:llä oli kengät jalassa, ja käveli siellä niillä. Hirveesti vaan ihmetteli kenkiään, niin oli aika kummissaan eikä siellä paljon kävellyt. Mutta nopeesti varmasti siihen tottuu.
ja en muista oonko maininnut jo että D on tehnyt muutamia kertoja pissan pottaan. Ja kiipeilee hirveesti, etenkin B:n sänkyyn kun kiipee niin pitää varoa, kun se kieputtaa jalkojaan sinne kaidehommeleiden väliin ja kurottelee lelupöydille. Ettei vaan satu  muksistamakkelista niin pitää olla jatkuvasti suojelemassa pikkuista. Ja eilen bongasin sen suusta viidennen hampaan ja aloitin myös antaa maitoa sekoitteena, puolet korviketta ja puolet tavallista. En oo ainakaan vielä huomannut mitään massuvaivoja.

D pottahommissa (mitään ylimääräistä ei näy kuvassa)

B oli äsken tosi söpö (no aina se on) kun tuli näyttää mulle masustaan löytämäänsä pikkuista luomea ja sanoit että 'kato äiti mä löysin multa söpöysmerkin!' Niinkun My Little Ponyilla. Ja se oli niin iloinen löydöstään :) Paitsi pakko mainostaa miten ylpeä oon siitä yhdessä asiassa! B:han on jotain vuoden ajan nukahtanut aina muualle kuin omaan sänkyynsä, pitänyt olla vieressä, tai nukahtanut lattialle tai ties minne, mutta yleensä sohvalle. Ollaan puhuttu asiasta, ja nyt se on muutaman päivän menny oikein nätisti omaan sänkyynsä nukahtamaan! On kyllä jossain vaiheessa yötä tullut mun viereen. Mutta tosi hienosti. Nää kaikki mun lapset on ollut niin huonoja nukkujia, niin tää on jo suuri juttu meille. B on alkanut usein kutsumaan mua Anuksi, eikä äidiksi. En tiiä miks, mut yritän silti sanoa sille aina että sanoisi mielummin äiti. Ei K:lla ollut koskaan sellaista vaihetta. Mut onhan nää lapset kaikki ihan erilaisia melkeinpä joka asiassa: B:lle on välillä kyl niin neitien ongelmat, kun hiukset ei kasva muka tarpeeks nopeesti tai mekoissa joku vikana, ja vaihtaakin mekkoja ja kenkiä monia kertoja päivässä. Rakastan kyllä niin mun prinsessaa <3 Molempia prinsessoita, ja prinssiäkin, vaikka välillä on niitä hankaliakin hetkiä. B:kin kyllä taitaa olla nyt uhma.

pinsessainen poseeraa

Miks muuten aina kun syntyy vauva niin ilmoitetaan että 'prinsessa/prinssi syntyi' tai onnitellaan 'onnea prinsessasta/prinssistä'?? Itekin varmasti oon tehny samaa, mut nyt kun mietin niin miks ihmeessä kaikki olis vastasyntyneenä kuninkaallisia, ja useat unohtaa sen sit aika pian. Harvemmin enää 8v pojasta kukaan sanoo että kun se mun prinssi tekee sen niin ja niin hienosti.

tytöt keinuu :)

Yhden asian mä oon mielestäni tehnyt nyt parannuksen mun elämään tässä lähiaikoina. Oon lasten kanssa pelaillu ja leikkiny ulkona aika paljon. Kyllä siitä itsekin tulee paremmalle tuulelle. Oon nyt oppinut pelaamaan siis käsihommaa, sekä lörtsyä, kuulostaa epäilyttäviltä :D Kun vaan saisin nyt itseäni niskasta kiinni ja tehtyä jotain tälle mun kropalle, niin ehkä yleinen mielialanikin paranis.

Seuraavan postauksen ajattelin tehdä joistain mun keräilyistä, ihanista 'leluista', kun oon niitäkin kuvaillu nyt tässä lähiaikoina.