Siinä on D:n ultrakuva rakenneultrasta, rv 20. Siinä on ihan kun olis toinen pää, joku packman siinä vieressä! heh :D Tästä se on kasvanu jo hirmuisesti, enkä malttais odottaa millon nään sen livenä. Nyt on siis jo rv 36, ja vauvahan olis jo valmis syntymäänkin.
Ultrassa lääkäri sano että kyllä se tytöltä näyttäis, ja olin mä sen ultran jälkeen luottavainen siihen asiaan, ja välillä näki itsekin mitä nyt näki. välillä oli jalkojen välissä näkyvyys hyvä. mutta tiiän kyllä ettei se silti mitään 100% varma oo se arvio. Mä oon joka raskaudessa ollu sellanen et mietin ihan sikana sukupuolta, ja tää oli eka kerta kun sain mitään veikkausta rakenne ultrassa. On ollu niin kiva kun vauvalle kasvoi heti sitten vähän suurempi identiteetti mun silmissä. Siitä lähtien sitä on kutsuttu D:ksi, ja B ja K:kin kutsuu. Ne muutenkin odottaa vauvaa kovasti, joka päivä muistaa sen ja kyselee jotain siitä <3 Eihän sillä sukupuolella mulle enää niin merkitystä olis, mut olis se aika shokki jos oliskin poika, kun nyt varautunu tyttöön. Tosin kyllä K:takin puin jonkin aikaa pinkkiin, kun mun olettamus meni sillon väärin. Ja sillon siis kaikki muut oli oikeessa. Oi kyllä oli ihania ja söpöjä kaikki mun pienet synnyttyään <3 mulle maailman tärkeimmät. Tähän väliin voisinkin laittaa taas kuvia. Tässä K vauvana:
K siis syntyi marraskuussa 2005, käynnistettiin rv 41, ja oli kooltaan 51cm ja 3734g. Mun pikku Pampula on nyt jo 6-vuotias ja alottaa syksyllä koulun.
Ja B vastasyntyneenä, syyskuu 2009, käynnistettiin rv 41+1, ja prinsessan mitat 49cm ja 3410g. Nyt aivan ihana suloinen 2,5 vuotias pikku neiti.
Onkohan pieni D yhtä söpönen?? toivottavasti. Se on kuitenkin mulle ihan yhtä rakas ja tärkee kun nää kakskin <3 voi miten B on vielä pieni näissä kuvissa!
Niin joo, ja jos vielä jauhan vähän tätä sukupuoli asiaa. Vaikka se voi olla silleen herkkä aihe joillekin. Mut varmasti jotkut toivoo enemmän jompaa kumpaa tiettyä. Musta on tosi ihanaa että mulla on molemmat, ja molemmat on parhaita just näin. Mutta en voi kieltää sitä etten olis halunnu mun ekasta tyttöä. Mua oikein hävettää myöntää miten olin pettynyt, ja tuntuu että äidinrakkauskin tuli vähän hitaammin, varmaan just sen takia. Odotin niin paljon tyttöä. B:n syntymään asti aina ajattelin kaikista K:n ikäsistä tai muistakin tytöistä että oi ihana, olis niin ihanaa että mullakin olis tyttö. Ja olin tosiaan vähän pettynyt. Kai se on normaalia? Mä oon kuitenkin yksin, enkä tiedä oikein poikien elämästä, ja ajattelee helposti että poika tarviis jonkun isämallin enemmän kun tyttö ja kuka opettais sille kaikkii poikajuttuja, kun en mä mistään oikein mitään tiiä. Nyt on ihanaa ajatella että vanhin on just poika. on sitten isoveli suojelemassa pikkusiskoja. Ja K on fiksu ja siitä on apuakin, sillon kun se viitsii :D tällä hetkellä tuntuu että kaverit on sille kaikki kaikessa ja äitille täytyy tietenkin panna vastaan välillä asioissa. Ja kun B:ta odotin, mietin ja stressasin maailman eniten kumpi se vauva on. Sillä oli mulle väliä, suurikin väli. Varmaan mun raskausajan masennus olis jatkunu jos olis tullu toinen poika, mutta sainkin sitten olla maailman onnellisin pikku prinsessan äiti! Nyt mulla oli prinssi ja prinsessa. Mä oon aika tyttömäinen tyttö monessa asiassa, niin mä en olis kestäny jos en sais ostaa pinkkiä ja prinsessajuttuja! Kaikki aina sanoo että eihän sillä oo väliä kumpi on, kunhan on terve. On ihan totta, tietenkin. Mutta kyllä mulle merkkaa ihan hirveesti että saan olla MYÖS TYTÖN äiti. Onkohan mun D
tyttö, vai onko siitä saatu väärä veikkaus. Mä halusin pojalle nimen Rocky Prince Julian, mutta enpä enää oo oikein sen Rockyn kannalla syystä tai toisesta, niin olis helpompaa saada tää Daisy Lumikki Fantasia. :) katsotaan, jännitellään vielä joku kuukausi. Vaikka mun puolestahan tottakai tänäänkin olis jo aivan loistava päivä synnyttää! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti